Esittelyssä Paula Enckell

PaulaEnckell150Paula Enckell kuvaa itseään käytännön ihmiseksi. Elämän vaiheet ovat suoneet hänelle laaja-alaisen näkökulman kirkosta ja muustakin elämän menosta.  Nyt Helsingin Raamattukoulusäätiön hallitus voi rikastua vuorovaikutuksesta Paulan kanssa. Paula on viime syksystä lähtien ollut Helsingin Raamattukoulusäätiön hallituksen jäsen. 

Tapasimme tätä haastattelua varten roihuvuorelaisessa kahvilassa, jonka omistaja on hymyilevä kiinalaisrouva.  Pyysin Paulaa tervehtimään mandariinikiinankielellä ja keskustelu sujui, vaikka lähetystyön vuosista Taiwanilla (vv. 1994–97) on jo aikaa.   ”Kotonakin mieheni Jukan kanssa vaihdamme vielä joitakin sanoja kiinaksi.” (Jukka Pakarinen on Helsingin Vartiokylän seurakunnan kirkkoherra.)  Lähetystyöhön lähti kaksi kaupallisen koulutuksen saanutta kolmekymppistä nuorta aikuista kolmen lapsensa kanssa.

Uskon asiat alkoivat pohdituttaa Paulaa vasta lasten syntymän myötä. 
 ”Mieheni Jukan suvussa oli körttiläisiä.  Herättäjäjuhlilla koin, miten helppoa täällä on olla.  Saa liikkua ja olla vapaasti.  Sitä alkoi tie.  Olimme molemmat töissä mieheni perheen firmassa. Kun lapset olivat varttuneet ja koitti työhön paluun aika, sain sanotuksi, että entäpä jos kouluttautuisin kirkon työhön. Ystäväni väläytti meille myös lähetystyön mahdollisuutta. Mutta kuka nyt talousihmisiä tarvitsee!  Soitin kuitenkin Suomen Lähetysseuraan ja lähtöön tulikin yllättäen vauhtia, talousosaajista oli puutetta.  Lähetyskurssilaisten piti tuolloin asua lähetystalolla, meidänkin kolmen pienen lapsemme kanssa, vaikka olimme helsinkiläisiä.  Kielikoulussa Englannissa tutustuimme erilaisiin ihaniin ihmisiin: kiinalaisiin, filippiiniläisiin ja muualta Aasiasta oleviin, joista monet olivat katolilaisia. Se oli inspiroivaa aikaa. Taiwanilla työskentely jäi yhden kauden mittaiseksi lapsemme allergiahuolien tähden.  Lapsen terveyttä ei voinut riskeerata.”

”Suomeen palattuamme Jukka innostui teologian opinnoista ja haastoi minut mukaan.  Minut oli hyväksytty opiskelemaan Diakiin ja pääsin vielä teologiseen tiedekuntaankin.  Oli valittava, kun ei molemmissa saanut olla samaan aikaan.  Käytännön ihmisenä olisin halunnut Diakiin, mutta nyt olen iloinen, kun sittenkin valitsin yliopiston, koska koulutukseni on mahdollistanut erilaisia tehtäviä kirkossa.  Opinnäytetyönikin tein nuorten sielunhoidosta.”

”Ainakaan pappia minusta ei tule!” väitin kerran, mutta olen ollut pappina Kannelmäessä, Mellunkylässä, Meilahdessa, Tikkurilassa, Roihuvuoressa ja Espoon seurakuntayhtymän kasvatustyön pappina, vastuualueena lapsi- ja perhetyö.   Suoritin seurakuntatyön johtamisen tutkinnon ja kun työni vaati paljon pedagogista osaamista, suoritin opettajan pätevyyden ja opiskelin myös pari- ja seksuaalineuvojaksi.    Ensi syksynä on alkamassa pitkä sielunhoidon koulutus.”

Tällä hetkellä työpaikkasi on Töölön seurakunnassa ja työhuoneesi on Meilahden kirkolla.   Sinut on Töölön seurakunta palkannut mielenkiintoiseen pioneeritehtävään.

”Helsingin seurakunnissa on menossa ”toimintakulttuurin muutos”.   Tarkoitus on mennä sinne, missä ihmiset ovat.”

Teet siis pioneerihommaa?

Juuri niin. Olen pappina Töölön seurakunnan moniammatillisessa tiimissä, jossa on pappi, diakoniatyöntekijä ja nuorisotyönohjaaja.  Työtä teemme kuitenkin sekä Kirurgisessa että Meilahden kolmiosairaalassa dialyysipotilaita varten. Tarjoamme keskusteluapua dialyysipotilaille ja heidän läheisilleen, koko perheelle, laaja-alaisesti koko pääkaupunkiseudulta.

Mitä haluaisit antaa Helsingin Raamattukoululle?

Mielelläni tuen Raamatun tuntemuksen lisäämistä. Kun minua kysyttiin hallitukseen, sanoin, että käytännön töihin minulla ei ole paljon aikaa.   Mutta ensimmäiseksi mietin, millaisia nettikursseja, omaperäistä Raamatun opetusta koulu voisi tehdä?  Miten koululle saataisiin lisää taloudellista kannatusta?  Millaisia uusia, innostavia polkuja löytäisimme hankkiaksemme rahaa?   Millaisia reittejä löytäisimme pääkaupunkiseudun seurakuntiin?

Eläketoiminnanjohtajana iloitsen kovasti, kun suostuit hallitusvastuuseen.  Tuot hallitukseen laaja-alaista kirkon tuntemusta, lapsi- ja perhetyön koordinaattorina pedagogista osaamista ja innostavana työtoverina rohkeutta tarttua uusiin haasteisiin.   Siunaamme, Paula, sinua pioneeripäivätyössäsi ja miestäsi Jukka Pakarista Vartiokylän seurakunnan kirkkoherran tehtävissä.

Kiitos haastattelusta!

Teksti: Marja Heimala-Pelkonen