Päivi Valonen

Etätehtävä
Raamatun monimuoto-opiskelun lähijaksolle IV maaliskuussa 2019 Valitusvirsistä

Mistä Jeremia surulauluissaan lauloi?

Juuda on joutunut Babylonian valtaamaksi ja kansa pakkosiirtolaisuuteen.

Jerusalem on vallattu ja ihmiset ovat suuressa hädässä. Jeremia kuvaa tunnelmia ja hätää lauluissaan. Hän suree kauniin Jerusalemin ja koko Juudan kohtaloa ja sen kansan uljaita poikia ja kauniita tyttäriä. Kaupungissa on nälänhätää, ruttoa ja pelkoa vihollisen miekasta. Suurin pelko on Jumalan vihasta; jopa oman temppelinsä ja alttarinsa Jumala jätti vihollisen käsiin. Herran lakia ei opeteta eikä Herralta tule näkyjä. Jeremia kokee Jumalan kurittavan myös häntä, mutta kärsimyksen keskellä hänellä on luottamus Jumalan armoon ja huolenpitoon.

Valitusvirsissä on inhimillisen hädän ja lapsen ääni. Uloshengityksellä huudetaan tuskaa ja huolta Jumalalle ja sisäänhengityksellä luotetaan Jumalan huolenpitoon. Huolien ja hädän kerronta on hyvin konkreettista: ”Meidän täytyy maksaa vedestä, jota juomme, meidän täytyy ostaa polttopuut. Vainoojat ovat niskassamme. Me uuvumme, emme saa levätä.” (5:4-5).  ”Herra, anna meidän palata luoksesi, niin me palaamme. Uudista päivämme entiselleen.” (5:21)

Jeremian surulaulujen ehkä tunnetuimmissa säkeissä, jotka ovat lohduttaneet ja varustaneet ihmisiä uuteen päivään sukupolvesta toiseen, sanotaan: ”Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi.” (3:22-23). Valitusvirsissä on rehellinen ihmisen ääni, joka sopii niin tähän maailman aikaan sotien ja pakolaisuuden keskelle, kuin pienissä murheissa painiville arki-ihmisille.

Päivi Valonen käyttää puheenvuoron lauantaina 3.8. Elojuhlilla