Anne Olssonin vuoden matka Raamattuun

AnnejaJukkaOlssonMiten innostuit uudestaan Raamatun opiskelusta?
Koin, että haluan saada lisätietoa ja syvempää opetusta Raamattuun. Kurssille tuleminen on ollut jo vuosia mielessäni. Nyt oli ehkä vihdoin oikea aika.

Kun olet lukenut, ja tehnyt tehtäviä, niin kannattiko tulla tällaiseen prosessiin?
Kyllä kannatti, ja kannattaa. Suosittelen ehdottomasti muitakin tarttumaan tilaisuuteen!

Millaisena Raamattu on avautunut sinulle nyt?
Olen saanut tutustua aivan uudella tavalla Raamatun suuriin kokonaisuuksiin. Olen myös tehnyt uusia ja arvokkaita löytöjä Raamatusta.

Sinulla on ollut kaikenlaista vaikeaakin elämän varrella. Miten usko auttaa pimeässä?
Jumala on luotettava. Sen olen oppinut. Hän ei hylkää, eikä jätä. Luottamukseni Jumalaan on kasvanut ja muuttunut vuosien varrella. Kaiken kokemani jälkeen uskallan sanoa, että luottamukseni on syvä ja rannaton kuin meri. Seesteisinä päivinä voin levätä Jumalan kämmenellä. Luottamuksen meri on tyyni. Synkkien ja kipeiden päivien tullessa tsunami riehuu, meri ulvoo tuskaansa. Tosin silloinkin, kaiken epäilyksen ja epätoivon riehuessa, heleitä pisaroita nousee korkeuksiin ylistämään Jumalan suuruutta. Näytti pinnalta katsottuna miltä tahansa, meri pysyy samana, luottamus ei katoa.

Miten olet vuosien varrella muuttunut?
Voi, paljon. Nuorena, juuri uskoon tulleena arkana tyttönä elämä oli hyvin erilaista kuin nyt. Jumala on kasvanut, ja minä pienentynyt. Sairaudet perheessä ovat opettaneet katsomaan elämää toisella tavalla. Toivon, että olen tullut armollisemmaksi niin läheisiäni, kuin itseänikin kohtaan.

Sinulla ja Jukalla on suuri perhe. Mitä perhe on sinulle opettanut/antanut?
Lokakuussa tulee 50 vuotta siitä, kun aloimme Jukan kanssa seurustella, ja jouluna 47 vuotta siitä, kun meidät vihittiin. Siihen on mahtunut monenlaista. Iloa ja surua. Riemua ja kipua. Suurinta on kuitenkin ollut kaiken kattava rakkaus. Lapset ja lapsenlapset, miniät ja vävyt ovat meille tärkeitä ja rakkaita. Jokainen heistä on opettanut jotain uutta elämästä, ja kasvattanut minua ihmisenä.

Lasten kautta olemme saaneet omakohtaisesti tutustua lähetystyöhön. Ensimmäisen kerran vilkutimme kentälle lähtevälle esikoiselle 1994. Myöhemmin olemme kokeneet sen, miltä tuntuu lähettää lapsenlapset kauas, joskus epävakaisiinkin oloihin. Olemme oppineet, että Jumalan varjelus toimii yhtä hyvin Suomessa kuin Nepalin vuorilla.

Miltä pappismiehestä on tuntunut seurata vaimon intensiivistä Raamatun opiskelua?
Tuntuu hyvältä, että vihdoinkin Annen vuosien unelma kurssille osallistumisesta toteutui! Iloitsen siitä, että Anne on saanut tutustua lähemmin Vanhan Testamentin taustoihin ja kokonaisuuksiin. Annen opiskelu innosti minut ilmoittautumaan ensi vuoden kurssille!

Onko kannattanut antaa vuosi Raamatulle?
Ehdottomasti kyllä! Opetus on hyvää ja monipuolista. Lähijaksoilla voi myös vaihtaa kokemuksia toisten kurssilaisten kanssa. Saa tutustua erilaisiin ihmisiin eri seurakunnista, mikä on suuri rikkaus. Mielestäni on upeata, että kurssille voi osallistua muitakin kuin luterilaisen kirkon jäseniä. Vuosi on ollut vaativa, ja työntäyteinen, mutta se on ehdottomasti ollut kaiken vaivan arvoineen!

Asut Luumäellä. Miten lähijaksojen yöpymiset ovat järjestyneet Helsingissä?
Olen yöpynyt lastemme luona. Kurssipäivät perjantaina ja lauantaina ovat tiiviit. Olen matkustanut kotiin vasta sunnuntaina. Näin minulle on jäänyt vielä seurusteluaikaakin.

Onko matka ollut ongelma?
Ei ole. En itse aja autoa, vaan kuljen bussilla. Liikkuminen julkisilla on ollut minulle täysin luontevaa. Aikaa menee ehkä enemmän, mutta oikealla asenteella se ei ole mikään ongelma.

Haastattelu: Marja Heimala-Pelkonen  /   Kuvassa: Anne ja Jukka Olsson