”JOKO – TAI” VAI ”SEKÄ – ETTÄ”

Nuoren ihmisen ajatteluun kuuluu usein mustavalkoisuutta ja jyrkkää ehdottomuutta.  Mutta sitten on myös meitä, joille tuollainen ajattelu on jäänyt päälle pitemmäksi aikaa.  Itse olen tunnistanut itsessäni tuon piirteen ja tullut myös tuntemaan sen haittaavan vaikutuksen.  Lieneekö jo syntymässä saatua?  Omalla kohdallani varmaan myös ainakin lapsuudenkodin mallista opittua.  Asiat ovat (liian) usein jyrkästi ”joko – tai”, ilman mitään lievennyksiä.

Yksi asia, johon tällä asenteella olen törmännyt, on rukous.  Tarkemmin sanoen kysymys, miten pitäisi rukoilla, kun elämässä on jostain syystä kovilla.  Jokuhan organisoi siinä tilanteessa laajan rukousrintaman ja mobilisoi suuren joukon ystäviä muistamaan, avaa siis alttiisti sydäntään ja jakaa kulloistakin rukousaihetta mahdollisimman monelle.  Joku taas kulkee tien ”suuren”, luotettavan ja ehkä nimekkäänkin rukoilijan luo ja odottaa tältä apua.

Pitäisikö toimia näin?  Olisiko rukous niin tehokkaampaa?  Saisiko siten varmemmin avun?  Sillä luvataanhan Raamatussa yhteiselle rukoukselle erityinen siunaus ja lupaus pyynnön toteutumisesta.  Ja onhan ilmeisesti joillain erityinen rukouksen ja esirukouksen lahja.

Mutta kun … itse on huono avautumaan omista asioistaan.  Ja kun usein tuntuu, että jokaisella toisella on ihan tarpeeksi omissa asioissaan, niin miksi vielä kuormittaisin häntä omilla murheillani?  Ja eikö muutenkin riitä niukka linja, koska Jumala tietää meidän tarpeemme ilman mitään esittelylistoja?  Tarvitseeko ensinkään muuta kuin omassa kammiossaan huokaista ja pyytää ”tapahtukoon sinun tahtosi”?

Joka tapauksessa ”joko – tai” -tyypille on näillä pohdinnoilla varmaan langennut niukempi linja ja yksinäisemmän rukoilijan tie.

Paitsi että ”joko – tai” -asenne ei ehkä olekaan niin aukoton kuin itse on tottunut ajattelemaan.  Muistan nimittäin esimieheni arvioineen minua jossain tilanteessa, että ”sinä olet sellainen ’toisaalta’ ja ’toisaalta’ ihminen”.  Ettenkö minäkään pelkästään ”joko – tai”, vaan myös ”sekä – että”!  - Tosin esimieheni ei ehkä tarkoittanut mitään kovin myönteistä, koska jatkuva jahkailu ”toisaalta” ja ”toisaalta” ei mitenkään auttanut silloin, kun oli tehtävä päätöksiä tai asetuttava jollekin kannalle.

Joka tapauksessa ”sekä – että” -asenne rukouksen suhteen tuntuu avartavalta ja houkuttelevalta.  Niin ettei tarvitsisikaan noudattaa yhtä ainoaa tiettyä linjaa, ei pelkästään niukempaa eikä yksinomaan runsaampaa.  Saa kulkea molempia!

Kun jokin hätä polttaa omaa sisintä, on varmasti luvallista hakea tukea ja pyytää rinnalleen rukoilijoita.  Tai kun sydämen täyttää koko elämän kokoinen toive, on peräti inhimillistä etsiä apua mistä ikinä vain sen voisi saada.

Mutta kaiken sen kanssa ja jälkeen olisi tärkeää alistaa asiansa kaikkitietävälle Jumalalle ja sanoa: ”Tapahtukoon sinun tahtosi!”  Sillä mikä rukouksen laadun ja tehon mittari se on, että saa aina sen mitä pyytää?  Vaan hienoin rukousvastaus on, että Jumala antaa sen mitä tarvitsen ja mikä on minulle hyväksi.

Ei siis vain ”joko – tai”, vaan mieluummin ”sekä – että”.  Ja siitä myös itse Jeesus antaa esimerkin.  Kun Hän Getsemanessa oli oman elämänsä äärimmäisessä tuskassa, Hänkin etsi rinnalleen tukea ja pyysi opetuslapsiaan valvomaan ja rukoilemaan kanssaan.  Mutta kun näistä ei ollut tueksi ja Hän joutui rukoilemaan yksin, Hän sanoi: ”Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois.  Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.”

Aili Raitavuo

Elojuhlilla 2023 Aili Raitavuo johdatti lyhyissä rukousaiheisissa puheenvuoroissa
ihmisiä rukoukseen. Elojuhlien aikana kirjoitettiin lukuisa joukko rukousaiheita,
joiden puolesta on rukoiltu myös Raamattukoulun rukouspiirissä (toim.).