Taivasmatkalaisia Mirja Renes

MirjaRenesMirja Renes nukahti kauniisti ja rauhallisesti kotonaan taivasmatkalle kolmantena joulupäivänä, Hannun päivänä Rainerin, Pian ja Moone-ystävän läheisyydessä.

Monet muistavat Mirjan koulun myyjäisistä eteisen arpajaispöydän takaa. Hän kehitteli sinne ”joka arpa voittaa” -pöydän. Arpajaiset olivat sikäli ihanat, että niistä sai valita, mitä haluaa voittaa. Mirja huomasi, mikä on tarpeellista ja sen sai sitten valita.

Mirja oli lastenhoitaja, jolla oli myös kehitysvamma-alantutkinto.  Kun hän sai töitä Folkhällsanin lastenkodista, sinne tuli vaikeasti kehitysvammainen pikku Pia. Mirja kertoi, että hän heti ymmärsi, että Pia on hänen lapsensa. Mirjasta tuli Pian oma hoitaja ja monen mutkan kautta Piasta tuli Mirjan oma pieni rakas tytär. Pia on ollut lähes kaikissa myyjäisissä Mirjan ja Rainerin kanssa.   Kauniisti Mirja ja Rainer ovat puhuneet Pialle ruotsiksi. Mirja oli kaksikielinen; äiti oli Ahvenanmaalta ja isä Karjalasta.  Lastenhoitajan ammatti oli Mirjan kutsumus. Hän olikin hyvin pidetty työntekijä sekä työntekijöiden että lasten parissa. ”Rakkaus ja rajat” oli Mirjan periaate.

Muistan Mirjan jo Raamattukoulun Vainikaisen ajoilta.  Silloin emme vielä tutustuneet, kun elämää oli niin paljon ympärillä. Mirja oli vuosikymmenet uskollisesti läsnä koulun raamattuluennoilla ja yhtä uskollisesti omalla osaamisellaan mukana koulun myyjäisissä ja muissakin talkootehtävissä.

Kun Mirja jäi eläkkeelle, hän ilmoittautui koululle vapaaehtoiseksi ja oli keksinyt jo itselleen tehtävänkin.  Tarkkana ihmisenä hän oli huomannut tekemättömiä töitä.  Hän näki, mitkä paikat kaipaavat siivoamista: jalkalistat, kaapin päälliset, patterien välit, vessat, keittiön pannulaput, esiliinat.  Mirja osasi ajatella sitä, mikä on kaunista ja luoda sen huomaamattomasti. Koulun kukkien ja kasvien huoltaminen oli sydämen asia.   Hän hoksasi sen, mitä kukaan muu ei ollut tehnyt. Myyjäisperjantain loppurutistuksessa, kun kaikki olivat jo poikki, Mirja saapui siivoamaan tip tip kuntoon vessat ja eteisen.  Mirja kokosi myös pitkään perunankuorimisporukan torstaiksi.

Lukemattomat ovat ne syvälliset keskustelut, jotka olemme käyneet koulun keittiön pöydän ääressä monista elämän kysymyksistä ja myös pohdinnat siitä, miten Rainer parhaalla tavalla hoitaisi Pian arkea, kun äiti on poissa.

Mirjaa on ikävä ja samalla hyvin kiitollinen mieli, kun hän sai lähteä kauniisti kotonaan läheisten ihmisten ympäröimänä ja tietoisena siitä, että toisella puolella on Jeesus vastaanottamassa.

Marja Heimala-Pelkonen