Freudin viimeinen istunto -näytelmän tunnelmia

Helsingin Raamattukoululla oli 5.11. Freudin viimeinen istunto -näytelmä, jossa Raimo Mäkelä näytteli Freudia ja Pauli Hynninen näytteli C.S. Lewisiä. Ohjaajana toimi Liisa Kosonen. Näytelmä sai hyvin positiivisen vastaanoton salin täyteisen yleisön keskuudessa. Seuraavassa on joitain Pauli Hynnisen ajatuksia näytelmästä.

Minkälaisia tuntoja sinulle jäi näytelmästä?

Näytelmässä on vahvoja teemoja, joita ei yleensä Suomessa teatterissa näy. Kärsimys, kuolema, iankaikkisuus, henkilöhistorian luurangot... Freudin ja Lewisin ajatteluun paneutuminen oli mielenkiintoista. Koko projektista jäi hyvä, tyytyväinen mieli ja 'ilo, joka yllätti'. Helsingin Raamattukoululla yleisö oli lähempänä kuin muissa esityksissä, jolloin syntyi intiimimpi kontakti yleisöön.

Miltä tuntui näytellä C.S. Lewisiä?

Dialogin valmistelu vei aikaa kuukausitolkulla ensin yksin käsikirjoitukseen ja taustamateriaaliin tutustuen, sitten kymmenittäin harjoitustunteja ohjaajan kanssa. Toistemme kanssa keskustelimme paljon
näytelmän teemoista ja kummankin, Freudin ja Lewisin elämästä ja kirjoista. Se oli paitsi kiehtovaa myös näytelmän kannalta syventävää ja auttoi pääsemään sisälle roolihenkilön ajatteluun. Ohjaajan rooli oli ratkaisevan tärkeä. Hän oli perehtynyt syvällisesti näytelmän sisältöihin ja osasi ohjata oikeaan suuntaan.  Seitsemässä näytöksessä oli katsojia yhteensä noin tuhat. Vasta yleisö teki esityksen todelliseksi ja auttoi pistämään kaikkensa likoon. Esityskertojen myötä tunne syveni ja roolissa pääsi välillä herkuttelun asteelle. Koskettavin saamani palaute tuli lukion ekaluokkalaiselta: "välillä unohdin, että
katsoin näytelmää". Lewisin rooli oli mieluinen. Olen tutustunut häneen monien kirjojen kautta, alkaen Narnia-sarjasta. Hänen kielensä on värikästä, nokkelaa, ajattelunsa luovaa ja syvällistä.

FreudinviimeinenistuntokuvaRaamattukoululta