Valo ja pimeys Raamatussa

Puhe Elojuhlilla 3.8.2019, lyhennelmä, Jari A. Jolkkonen

JarijaJeesuspatsasValon teema on keskeinen aihekokonaisuus Raamatussa. Se esiintyy jo Raamatun ensimmäisestä luvussa luomisen yhteydessä sekä myös Raamatun viimeisessä luvussa, jossa kuvataan tulevaa taivasta. Ensimmäinen asia, jonka Jumala Sanallaan loi, oli valo. Ensimmäinen siirtymä pimeydestä valoon tapahtui, kun Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. (1. Moos. 1:3.). Kun Jumala sanoi, niin tapahtui. Hän on kaikkivaltias. Jumalan Sanassa on todellinen voima. Sanallaan Hän erotti valon pimeydestä.

Jumala aloitti näkyväisten luomisen luomalla ensin valon, jonka avulla voimme aistia Jumalan luomisen. Hän myös loi meille kyvyn aistia Hänen luomistyönsä mm. silmien ja valon avulla.

Raamatun kielen käytössä valo tai valkeus voi viitata tähän kaikkeen näkyvään, mutta se viittaa myös selkeästi Jumalaan. Raamatussa valo ei ole pelkästään fotonien liikettä vaan se myös Jumalan ominaisuus. Toisaalta mikään elämä ei olisi mahdollista täällä ilman valoa. Eniten sanaa valo käytetään sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa tarkoittamaan Jumalaa. Muutama esimerkki Vanhasta testamentista:

Ps. 36:10 ”Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon.” Tässä Psalmin kohdassa on kauniisti ilmaistu, että Jumalan luona meillä on iankaikkisen elämän lähde ja hänen valostansa me saamme valoa tai että Jumalan valo valaisee meidän ymmärrystämme.

Toinen Vanhan testamentin jae on myös Psalmeista: Sinun Sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani. Ps. 119:105.

Psalmin kohdassa viitataan sen aikaiseen öljylamppuun, jossa on himmeä valo. Tämän lampun avulla näkee ottaa seuraavan askeleen. Näkee, missä polku menee ja onko esteitä polulla (käärmeitä, skorpioneja). Jumalan Sanan tehtävä on samanlainen. Sen avulla pysymme oikealla tiellä ja polulla. Se näyttää suuntaa meidän askeleillemme.

Elämme jälkikristillistä aikaa. Ihmisen sydämessä käydään kova taistelu siitä, saako Jumalan Sana olla näyttämässä valoa meidän sydämessämme. Saako Jumalan Sana ohjata meidän valintojamme vai pääseekö sielunvihollinen ottamaan Jumalan Sanan pois. Tästä varoittaa mm. Luuk. 8:12.

Kuuluisassa Jesajan Messiasprofetiassa on selkeä viittaus siihen, että valo Raamatun kielen käytössä liittyy Jumalaan ja Messiaaseen. Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. (Jes. 9:1). Vain Jumala voi murtaa pimeyden. Jesajan kirjan jae muistuttaa meitä lunastuksesta, joka tapahtui, kun Jeesus tuli maailmaan.

Uudessa testamentissa meille on tuttua se, että Jeesus Kristus on se Jumalan valo. Hän on se Messiasprofetian lupaus. Jeesus ei ole pelkästään eräs valo maailmassa, vaan Hän on ainoa maailman todellinen valo. Englanninkielisessä käännöksessä se tulee hyvin ilmi, kun Jeesus sanoo ” I am the light of the world”.

Jeesus puhui hyvin samansisältöisesti, mitä Psalmissa 36:10 on sanottu. Hänessä, Jeesuksessa Kristuksessa, meillä on iankaikkinen elämä ja valo. Ei ole olemassa mitään muuta valoa, joka vie meidät iankaikkiseen elämään. Me emme kulje pimeässä, kun seuraamme häntä.

Valoon liittyy myös pimeyden käsite. Sekin on tunnettu jo Raamatun alkulehdiltä. Ennen kuin Jumala loi Sanallaan valon, niin Raamattu kertoo, että ”Maa oli autio ja tyhjä, pimeys oli syvyyden päällä. 1. Moos. 1:2. Pimeys on oikeastaan fysikaalisena suureena valon puutetta. Tämän voi kokeilla seuraavalla testillä. Jos on kaksi huonetta, jossa toisessa on valoa ja toisessa pimeää ja ovi huoneiden välillä avataan. Käykö niin, että valoisassa huoneessa tulee pimeätä vai tuleeko pimeään huoneeseen valoa.

Jumala on kaiken valon ja kirkkauden lähde. Hän loi valon. Hän on valo. Hän voi synnyttää valon meidän pimeään sisimpäämme Sanansa ja evankeliuminsa kautta.

Jumala on meidän valonamme myös taivaassa. ”Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa.” (Ilm. 22:5). Tämä on valtavan lohduttava lupaus ja kaunis kuvaus taivaasta. Jumala ei ole pelkästään fyysisenä valona, vaan hän valaisee myös kaiken meidän ymmärryksemme. Meidän käsitteemme eivät riitä määrittelemään Jumalan valoa rajan toisella puolella, meille näkymättömässä todellisuudessa.

Jumalan evankeliumin valo on tarkoitettu levitettäväksi sisimmästämme eteenpäin, toistenkin sydämiin. Matteuksen evankeliumissa, vuorisaarnassa meitä kehotetaan olemaan maailman valona (Matt. 5:14-16). Jeesus esittää selkeän kutsun viettää Pyhää elämää, eli olemaan maan suola ja olemaan valona maailmassa.

Onneksi kristityn ei tarvitse loistaa omaa valoaan. Meidän valomme on lainavaloa samoin kuin kuun valo. Kristittyjen valo on toisen asteen valoa, jonka lähteenä on Hän, joka on maailman valo. Meitä ei ole kutsuttu julistamaan itseämme tai omia hyviä töitämme vaan Kristusta. Kristityn valo on lainavaloa, joka tulee meihin evankeliumista, Jumalan Sanasta. Sieltä loistavat meille kirkkaana Kristuksen kasvot, jotka muuttavat meitä Pyhän Hengen kautta.

Valo voi loistaa ainoastaan, kun sillä on yhteys energialähteeseen. Kristityissäkin on valoa vain, kun heillä on yhteys Jeesukseen, hänen valoonsa ja hänen rakkauteensa. 

Kynttilänkin valo on tärkeä omassa ympäristössään, varsinkin, kun sähköt katkeavat ja on pilkkopimeää. Kynttilä nostetaan silloin kynttilänjalkaan, jotta se valaisisi koko huoneen.

Jeesus vertaa omiaan myös vuorelle rakennettuun kaupunkiin, joka näkyy kauas, ja on siten maamerkkinä vaeltajille. Kristittyjen valo ei ole omaksi kunniaksi, vaan se on annettu muita varten, että he näkisivät Jeesuksen seuraajien hyvät teot ja Jumalallisen alkulähteen.

Ajoittain voi tulla kiusaus esiintyä itse valona tavalla tai toisella. Jos oikein yrittää loistaa valoa, niin olemmeko me niin kuin majakat, jotka yrittävät näkyä ja säteillä kauas, mutta joiden lähellä on pimeää, kylmää ja armotonta. Jeesuksen seurassa ja Hänen valossansa voimme turvallisesti nähdä ja jopa tunnustaa omat virheemme ja nöyrtyä pyytämään anteeksi.

Jeesuksen valo on tarkoitettu meille kaikille syntisille. Hänen valonsa on tarkoitettu sinulle, joka kannat sairauden taakkaa ja varjoa. Kristuksen valo antaa voimaa kantaa monia taakkoja elämässämme.

Vanhoilla kristityillä on tapana sanoa, että ”minkä valo paljastaa, sen Jeesuksen veri puhdistaa.” Tarvitsemme Jumalan Sanan valoa nähdäksemme sen, mikä elämässämme on väärin. Se on niin kuin kotonamme makuuhuoneen sängyn alla, kun auringon valo loistaa kirkkaana sinne, niin siellä näkyykin yleensä kasa villakoiria, joita ei näy, kun kirkas valo ei loista sinne.

Jeesus sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." (Joh. 8:12). Jeesuksen valossa on turvallista vaeltaa kohti kirkkautta.