Yhteistä matkaa yli 45 vuotta

TuulaSaxellselfieTuula Erkkilä ja Kaarlo Saxell tutustuivat Helsingin Raamattukoulun ykköskurssilla 1972, kihlautuivat tapaninpäivänä 1973, valmistuivat 9.5.1975 ja pitivät häänsä seuraavana päivänä, koska molempien äidit olivat toivoneet, että ensin ammatti ja sitten vasta perhe!

Tupulle ja Kallelle ovat tulleet tutuiksi Tuusulan, Riihimäen, Mäntsälän ja Hämeenlinnan seurakunnat.  Tämän lisäksi Kallen työpaikkoina ovat olleet erilaiset järjestöt Nuorten Keskus, SVUL, Pesäpalloliitto, Yhteispelit ry 1980-luvun lopulta 1990-luvun alkuun.  Vielä on kertomatta, että Kallella oli oma yritys ja erilaisia tehtäviä Riihimäen ammatillisessa kurssikeskuksessa ja Riihimäen kaupungilla.  Raamattukoulun voimistelun opettajaksikin Kalle ehti.

Hengästyttävä on myös Tupun työhistoria. Kun Kallea odotti valmistumisen jälkeen Upinniemessä kenttäharmaat ja sitten Tuusulan seurakunnan varttuneet nuoret, Tupua odotti heti vastuu Tuusulan seurakunnan tyttötyöstä.

Nuoreen perheeseen syntyi kesällä 1977 esikoispoika, joka kohta syntymänsä jälkeen alkoi sairastella, kuumeilla säännöllisesti kerran kuukaudessa. Tätä kesti 11 vuotta.  Vanhemmat heittivät arpaa, kumpi jäisi kotiin hoitamaan rakasta esikoista, sillä molempien vanhempien epäsäännöllinen työ kävi lapsiperheelle mahdottomaksi.  Arpa ”hyvästä maasta” lankesi Tuulalle. Kohta tämän jälkeen Tupua tultiin melkein kotoa hakemaan seurakunnan osa-aikaisen lähetyssihteerin tehtävään.  Kun kuopus syntyi, kahden pienen lapsen hoitaminen ja laajeneva lähetyssihteerin työ kävi liian haastavaksi.  Tuula irtisanoutui, mutta perheen muonavahvuus kasvoi naapuruston päivähoitolapsella.

Kallen työura 1982 suuntautui Riihimäen seurakuntaan ja nelihenkinen perhe pakkasi pienen omaisuutensa ja muutti seurakunnan työntekijöiden vuokra-asuntoon.  Tuskin tavarat oli purettu, kun Riihimäen seurakunnan päiväkerhotyön toiminnanohjaaja kehotti Tuulaa hakeutumaan lastenohjaajan äitiysloman sijaiseksi.  Sijaisuudesta tuli loppujen lopuksi 14 vuoden mittainen.  Sinä aikana Tuula suoritti myös uudistetun päiväkerhon toiminnanohjaajan tutkinnon Seurakuntaopistolla Järvenpäässä. Koulutusta vastaavaa työtä järjestyi kahden vuoden päästä, 1996 Mäntsälästä.  Samaan aikaan Kalle oli töissä Hämeenlinnassa ja molemmat vanhemmat kulkivat työpaikoilleen 40 kilometrin päähän Riihimäen kodista.   Seitsemän vuoden päästä Tuula sai koulutustaan vastaavaa työtä vastaavana lapsityönohjaajana Riihimäeltä.  Siitä tulikin sitten eläkevirka.

Tupu ja Kalle toimivat useissa vapaaehtoistehtävissä päivätyönsä lisäksi. He olivat perustamassa EtCetera-kuoroa, lauloivat siinä ja osallistuivat monella tavalla kuoron toimintaan.

Tupun pitkäaikaisena lapsuuden haaveena olleet taideopinnot toteutuivat syksyllä 2011, kun hän aloitti kaksivuotisen opiskelun Hyvinkään taidekoulussa. Taidekoulusta hän valmistuikin kiitettävin arvosanoin. Joku lukijamme ehkä muistaakin jo aikaisemmat Tupun puhuttelevat ja iloiset piirrokset Raamattukoulu-lehden sivuilta.  Tupun kertoman mukaan taidekoulussa tulivat tutuiksi hiili- ja pastellipiirtäminen, öljyväri- ja akryylimaalaus, veisto ja grafiikan perustaidot. Kaikki upeita mahdollisuuksia toteuttaa luovuuttaan, rakkain on kuitenkin öljyvärimaalaus. 

Kuuluminen Riihimäen Kuvataiteilijoihin suo mahdollisuuden osallistua näyttelyihin vähintään kerran vuodessa.  Viimeisin oma näyttely oli Riihimäen kirjastossa Samuli Parosen suuressa näyttelysalissa, jossa oli esillä 33 Tuulan työtä ja kolme hänen oppilaansa työtä.  ”Pidän nykyään harvakseltaan omia näyttelyitä, mutta kotonamme on useita teoksia ripustettuina ja runsaasti hyllyissä, vain pieni osa on toisten seinillä, koska en juurikaan halua myydä töitäni.”

TuulaSaxell omakuvaTupu kertoo, miten hän taiteellaan haluaa kuvata kaikkein mieluiten Luojan luomistöitä: ihmetellä ja tutkia hänen tekojaan. ”Muotokuvat ja luonto, valon ja varjon leikki jaksavat hämmästyttää, missä kuljenkin. Luovuus on katsomisessa ja näkemisessä, teos syntyy käden ja silmän yhteistyöstä.”

Eikä tässä kaikki. Tuula jatkaa: ”Prosessoin asioita kirjoittamalla. Näyttelyissäni käytän runojani syventääkseni näkökulmaa teokseen. Jäätyäni pois seurakuntatyöstä, olen taas ehtinyt kirjoittamaan enemmän. Pari kuvittamaani runokirjaakin julkaisin 2017 ja 2018. Ensimmäinen ’Kammiovärinää’ on uupumisen prosessointia ja toinen ’Tänään suruni on kaunis’ käsittelee surua pikkusiskon kuolemasta, nuoren vaimon ja pienen tytön äidin lähdöstä 20 vuotta sitten. Kirjoitan ajatuksiin noussutta ja joskus alan samalla hyräillä sävelmää, huomaten pienen laulun syntyneen. Luovuus etsii väyliään erilaisia teitä, kun on aikaa pysähtyä.”

Kalle kertoo, että hänen monet työpaikkansa ovat vahvistaneet kutsumusta tehdä nuorisotyötä, "nimenomaan hengellistä nuorisotyötä, mutta en minä, vaan ”Kristus minussa”.  Itseeni olen pettynyt usein, mutta Kristus ei ole pettynyt minuun, vaan vienyt minua kärsivällisesti yhä syvemmälle tuntemiseensa.  Minuun sijoittamiaan lahjoja hän on käyttänyt valtakuntansa hyväksi.  Ainoa tavoitteeni on tuottaa lähettäjälleni kunniaa.”

Kysyin Kallelta, mistä hän saa voimia. Kallen sanoin: ”Meillä on Taivaan Isän kanssa sama ilon aihe: ihmiset. Nautin ihmisten seurasta.  Tarvitsen myös omaa aikaa, josta osa kuluu liikunnan merkeissä ja osa Isän sylissä, Sanan ääressä.  Erittäin tärkeää on myös oma aika puolison kanssa keskustellen.”   Liikunnan merkitystä Kalle kommentoi: ”Liikunta tekee hyvää mielelle ja keholle, reseptivapaa lääke jokaiselle. Ihminen on luotu liikkumaan. Kaikkihan me vanhenemme emmekä voi estää sitä.  Siihen voimme vaikuttaa, missä kunnossa vanhenemme.”

Miten pidät huolta Tupusta ja ilahdutat häntä?

”Eläkkeelle jäätyäni olen vallannut keittiön, jonka torjunta oli helposti murrettavissa. Nautin ruuanlaitosta ja tahdon tehdä meille monipuolista ja hyvää ruokaa.  Keskustelemme yhdessä paljon ja uskon, että se on meille molemmille hyvä juttu.  Yhteinen arvopohja on auttanut kriisien käsittelyssä. Yhteinen armon kokeminen on auttanut pyytämään ja antamaan anteeksi.  Matkan varrella, pikkuhiljaa on löytynyt ja tullut tärkeäksi myös yhteinen aamurukous, jossa saamme kantaa toisiamme, läheisiämme ja ajankohtaisia asioita. Se antaa levon ja valmistaa meidät ottamaan päivän Jumalan kädestä.”

Minkälainen perhe teillä on nyt?

Olemme eläneet kahdestaan jo yli 20 vuotta, rakkaiden poikiemme lennettyä pesästä 1999. Toinen työelämään ja toinen opiskelemaan silloin. Appivanhempia olemme olleet 13 vuotta ja isovanhempiakin jo 11 vuotta. Kuopuksella on perhe ja esikoisemme yllätti meidät viime talvena kihlautumalla helmikuussa 2020.

Saamme olla kiitollisia pojistamme, näistä Jumalan lahjoista. Yhä soi korvissani lääkärin toteamus nuorelle avioparille monien tutkimusten jälkeen: ”On ihme, jos saatte lapsia”, muistelee Tuula. Kaksi ihmettä sitten saatiin, vanhemmat iloitsevat.

Miten olet tukenut Kallea?

”En tiedä olenko voinut tukea Kallea niin kuin hän olisi tarvinnut, mutta uskon kuitenkin kohdallamme toteutuneen Saarnaajan kohdan 4:12: "Yksinäisen kimppuun on helppo käydä, mutta kaksi pitää puolensa, eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti".

Kallelta olen sen sijaan saanut runsaasti kuuntelua, rohkaisua ja kannustusta elämän eri taitekohdissa ja vaikeissa kohdalleni tulleissa ratkaisuissa. Myös luovuuden toteuttamiseen hän on antanut täyden tukensa.”

Kallen aiemmin alkanut yhteistyö Riihimäen Vapaaseurakunnan kanssa, johti Kallen siirtymiseen Vapaakirkon jäseneksi ja vastuutehtäviin siellä. Hallinnollisten tehtävien lisäksi hän toimii tällä hetkellä raamatunopettajana Riihimäen ja Hyvinkään Vapaaseurakunnissa.

Sanalla ja Raamattukoulusta saamallamme opetuksella on ollut keskeinen merkitys elämässämme kaikki nämä 45 vuotta, jotka olemme saaneet avioparina taivaltaa sekä seurakuntaa palvella. Sana on kantanut läpi tyynen ja myrskyn niin perhe-elämän kuin työnkin iloissa ja suruissa. Vaikka kuinka syviä ovatkaan kellarit ja montut olleet matkan varrella, aina on saatu nousta kiittämään Häntä, kaiken antajaa ja ylläpitäjää.

Hämmästyin, kun aloin muistella, miten monia raamattukoululaisia tai Raamattukoulussa opiskelleita tai erilaisissa tehtävissä olleita on Riihimäellä. On raamatunopettajia, musiikinopettajia ja muusikkoja, on nuorisonohjaajia, pappeja, lähetystyöntekijöitä, taiteilijoita, talouspäällikkö, seurakunnan vapaaehtoisia, sairaalahenkilökuntaa ja Samuli Parosen seuran jäseniä ja Vapaakirkon raamatunopettajakin.

Tuula ja Kaarlo Saxell ovat tätä joukkoa omalla paikallaan Jumalan käytössä. 

TuulaSaxell Kalle

Öljyvärimaalaukset Tuula Saxell: Tuulan omakuva, Tuulan mietiskelevä omakuva ja Kallen muotokuva