AlttariHelluntailla ja pääsiäisellä on Vanhan testamentin juhlista merkitys myös uudessa liitossa. Vanhassa testamentissa helluntai tunnettiin viikkojuhlan nimellä (hepr. hag savuot). Juhla liittyi elonkorjuuseen, jolloin leikattiin ensimmäiset tähkät kypsyneestä viljasta (2. Moos. 23:16). Juutalaiset rabbit opettavat myös, että helluntaina annettiin laki (2. Moos 19).

Uudessa testamentissa helluntai on saanut uuden merkityksen. Jumala lupasi Hesekielin kirjassa (Hes. 36:26): Minä annan teille uuden sydämen ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Apostolien tekojen luvussa 2 toteutui tämä lupaus, kun opetuslapset täyttyivät Pyhällä Hengellä.

On olemassa eräs hengellinen laulu, joka kauniilla tavalla kertoo helluntaista: Hilja Aaltosen laulu (Viisikielinen nro 49): Sinä kaipaatko täyteyttä Hengen sen? Tämä on hyvä kysymys, kun vietämme kirkkovuodessa helluntain jälkeistä aikaa.

Itseäni on laulussa mietityttänyt eräs kohta, jossa puhutaan alttarin sarvista. Kolmannessa säkeessä lauletaan, että kierrä alttarin sarvihin kädet nuo, pyydä: ”avaa jo virran vuo!” Tämä kohta ei pitkään aikaan auennut, vaan vaati tarkempaa selvittämistä.

Israelin pyhäkön tärkein alttari oli polttouhrialttari; pääalttarina sitä sanottiin usein vain alttariksi. Sen paikka oli esipihassa Herran asumuksen oven edessä. Jo sen pelkkä sijainti puhuu siitä, että Jumalaa voitiin lähestyä vain uhrin välityksellä.

Alttari oli noin kaksi ja puoli metriä pitkä ja leveä sekä puolitoista metriä korkea (2. Moos. 27:1-2). Alttari oli tehty akasiapuusta. Kulmissa olevat alttarin sarvet olivat tehty samasta kappaleesta kuin alttari. Alttari oli päällystetty pronssilla. Alttariin oli tehtävä myös tangot, joilla sitä kannettiin, kun erämaavaellus jatkui. Ohessa on taitelijan näkemys alttarista.   

Psalmissa 118, jota Israelin kansa lauloi suurissa juhlissa, on alttarin sarviin viittaava jae.  ”Herra on Jumala! Hän antoi valonsa meille loistaa. Sitokaa juhlauhrit köysillä alttarin sarviin asti.” (Ps. 118:27)

Alttarin sarvista oli toisin sanoen tullut vuosien saatossa vertauskuva Jumalan armollisuudesta. Alttarin sarviin tarttuminen kuvasi ihmisen halua etsiä turvaa Jumalan luota. Sarvilla oli myös se käytännön tehtävä, että uhrieläin sidottiin niihin kiinni, johon myös psalmin teksti viittasi. Sarviin siveltiin myös uhrieläimen verta sovituksen merkiksi. 

3. säkeistö kuuluu: Yhden ainoan voit sinä tehdä vaan: olla Mestarin edessä polvillaan. Kierrä alttarin sarvihin kädet nuo, pyydä: Avaa jo virran vuo.

Tässä yhdistetään Jeesuksen uhrin kautta tuleva siunaus ja se, että Jeesus on elävän veden lähde. Sanoihan Jeesus: Jos joku janoaa, niin tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virrat. Joh. 7:38.

Kaunis kuvaus, jota helluntai voi tarkoittaa myös meidän sisimmässämme.

Kirjoittaja Jari A. Jolkkonen

 

1. Sinä kaipaatko täyteyttä Hengen sen,
joka tulvailee uskosta Jeesuksen,
joka vuotavi kädestä Mestarin
tyhjän tyhjihin sieluihin?

2. Tämä siunaus armona annetaan,
omat ansiot turhuutta, roskaa vaan.
Kiinnä katseesi vuorehen voittoisaan,
pyhän Golgatan kukkulaan.

3. Yhden ainoan voit sinä tehdä vaan:
olla Mestarin edessä polvillaan.
Kierrä alttarin sarvihin kädet nuo,
pyydä: ”Avaa jo virran vuo!”

4. Vaivu alttarin juurelle sellaisenaan,
silmät luotuina kuolevaan Karitsaan.
Yksin sieltä vain voiman saa henkesi.
Se on täyttävä toiveesi.

5. Kerro Herralle voimasi heikkous,
hälle syntisen syömesi saastaisuus.
Muista: heikkojen voimana Kristus on,
hän on auttaja verraton.

6. Tyhjät astiat Herralta saavat vaan
lahjan kalliin, mi vuotavi taivaastaan.
Nardusöljyhän haavoihin lääkkeen tuo,
sielu lähteestä vettä juo.

Hiljaa Henkensä virta nyt aukeaa,
veren voima jo huuhtoaa, puhdistaa.
Kädet rakkahat arpia kantavat,
yli vuotaen siunaavat.

Sanat Hilja Aaltonen