WikingVuoriRaamattukoulusäätiön hallituksen pitkäaikaisen jäsenen, varatuomari Hannu Äimäsen saavuttaessa säätiön sääntöjen mukaisen 70 vuoden eroamisiän, hallituksen uudeksi jäseneksi on huhtikuun alusta lähtien valittu Valtiokonttorissa lakimiehenä toimiva oikeustieteen maisteri Wiking Vuori, 27. Avaamme seuraavassa Viesti -lehden lukijoille Wikingin taustoja.

Sinulle on ehtinyt kertyä nuoren ikäsi huomioon ottaen häkellyttävän laaja kirjo kirkollisia luottamustehtäviä Roihuvuoren seurakunnan, Helsingin seurakuntayhtymän ja Helsingin hiippakunnan puitteissa. Nyt olet myös tuore kirkolliskokousedustaja.  Minkälainen polku tähän on johtanut? Oletko puhdas hallintobyrokraatti?

Tehtäviä on tosiaan kertynyt kuluneen vuosikymmenen aikana aika paljon, onneksi eivät kaikki kerralla! Polun alussa on kuitenkin melko tavallinen tarina teinistä, joka lähti mukaan kirkon toimintaan rippikoulun myötä. Muutaman isosvuoden jälkeen tuntui luontevalta lähteä ehdolle seurakuntavaaleissa, sillä olen aina ollut aktiivinen muutoinkin kansalaisyhteiskunnassa aina peruskoulun oppilaskunnasta lähtien.

Tunnustan pienen lukkarinrakkauden hyvin hoidettuun hallintoon. Kun välttämätön hallinto pyörii taustalla ennustettavasti ja tehokkaasti, ihmisten aikaa vapautuu muun toiminnan tekemiseen. Jos taas hallinto on rempallaan, jonkun ajan päästä ihmisillä ei muuta tehtävää olekaan kuin hallinnon vuotojen paikkaaminen. Kun oma osaaminen vetää erityisesti näihin hallintoasioihin, olen päättänyt antaa sen hyvien asioiden ja hankkeiden edistämiseen.

Opiskelit myös Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Oikeustiede vei kuitenkin voiton teologiasta. Miksi näin?

Näin tosiaan kävi, ehdin opiskella jo yli puolenvälin teologian kandidaatin tutkinnon ennen kuin päätin hakea oikeustieteelliseen ja pieneksi yllätykseksi pääsin sisäänkin. Lähdin teologiseen aikanaan selkeällä ajatuksella siitä, että ryhtyisin papiksi. Teologisessa opiskellessa ja samaan aikaan seurakunnan luottamustehtäviä tehdessä mielessä kypsyi kuitenkin ajatus siitä, että oma roolini kirkossa voisi olla jokin muu kuin pappisvirka. Valinta on tuntunut oikealta.

Toisaalta olen huomannut, että teologian opinnoista on apua lakimiehen työssäkin. Lakimiehet saattavat joskus katsoa maailmaan turhan yksipuolisesta näkökulmasta. Toisen tieteenalan tuntemus on antanut välineitä asioiden monipuoliseen tarkasteluun, mikä voi lopulta johtaa myös uusiin oivalluksiin oikeustieteen parissa.

Mitä Raamattu sinulle merkitsee?

Raamattu pitää sisällään kirkon uskon ytimen ja antaa evästä yhteiseen jumalanpalvelukseen. Lutherin tavoin haluan tulkita Raamattua niin, että se ajaa Kristusta. Sen sijaan yksittäisten raamatunkohtien tulkinnassa olen paljon varovaisempi. Raamatun maailma, jota vasten Raamattua on välttämätöntä lukea, eroaa monin paikoin omastamme eikä aina hyvään suuntaan. Vaatii työtä ymmärtää jo se, mitä teksti on merkinnyt samassa kulttuuripiirissä eläneille. Vielä haastavampaa on tulkita teksti tähän aikaan relevantiksi viestiksi tai ohjeeksi. Jos jotain teologian opiskelu siis minulle opetti, niin varovaisuutta ja nöyryyttä tekstin ja sen tulkinnan äärellä.

Onko jokin kirkkomme piirissä vaikuttavista hengellisistä suuntauksista sinulle erityisen läheinen?

Perinteisissä herätysliikkeissä minulla ei ole taustaa, vaan olen kirkolliselta taustaltani peruskaupunkilainen kansankirkollinen. Seurakuntanuorena osallistuin monena vuonna tuolloisen kotiseurakuntani Taizé-matkoille pääsiäisenä ja vaikutuin kokemastani. Tällä taustalla sanoisin siis, että hiljaisuuden liike on lähellä sydäntäni.

Minkälaiseksi näet kristillisyyden merkityksen tämän päivän Suomessa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla? Viekö kehitys vääjäämättä kohti viimeinen sammuttaa valot -tilannetta vai onko jotakin tehtävissä?

Sitä ei käy kiistäminen, etteivätkö luvut näyttäisi evankelisluterilaisen kirkon kohdalla lohduttomilta, jos tavoitteena on pitää pystyssä kirkko sellaisena kuin sen tunnemme. Oman sukupolveni kirkkoaktiiveille on kuitenkin aina ollut selvää, että kirkon on löydettävä itselleen uusi identiteetti kolmannen sektorin toimijana ja hyväksyttävä se, että emme ole enää samalla tavalla osa julkista valtaa kuin menneinä vuosikymmeninä. Uudella identiteetillä kirkolla on mielestäni erittäin merkityksellinen tulevaisuus edessään. Näen, että muutos on jo esimerkiksi Helsingissä käynnissä ja se tulee vahvistumaan tulevina vuosina. Seurakuntalaisten osallisuus ja vastuu toiminnasta kasvaa samalla kun palkatun henkilöstön rooli muuttuu koordinaattoriksi ja mahdollistajaksi. Kirkko näyttää entistä enemmän jäsentensä kirkolta.

Valitettava fakta on, että resurssit eivät ole lisääntymässä. Kirkko on menettänyt jäsenensä vuosikymmenten aikana enkä pidä realistisena, että löydämme yhden taikakeinon, jolla saamme vanhat jäsenprosentit takaisin. Pitkäjänteisellä työllä ja kirkon ja sen sanoman merkityksen osoittamisella käytännössä uskon kuitenkin olevan mahdollista muuttaa ihmisten mielikuvia kirkosta ja uskosta. Sitä ennen päätöksentekijöillä on paljon pohdittavana, kun resursseja suunnataan uudelleen ja mahdollisimman hyvin. Valoja ei olla siis sammuttamassa, mutta niitä on jatkossa vähemmän ja ne on käytettävä paremmin.

Kiitos vastauksistasi Wiking ja tervetuloa Raamattukoulun toimintaan.

Kysymykset esitti Lauri Kopponen