etusivu

rttuviikkohannuVaratuomari Hannu Äimänen

Saarna Meilahden kirkossa 26.10.2014

USKO JA EPÄUSKO

Lue Joh 9:24-38.

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Tällä kertomuksella on syvä hengellinen merkitys: kaikki me olemme syntyessämme hengellisesti sokeita. Mutta se ei ole viimeinen sana!

Havaintoja

Olen kulkenut pitkin Helsingin katuja Uusi Testamentti taskussani, näyttänyt sitä ihmisille ja kysellyt ”Oletko koskaan lukenut hyvää kirjaa?” Vastaukset ovat olleet moninaisia. Yksi on lukenut, toinen sanoo, ettei kiinnosta tippaakaan. Joku sanoo, että kyseessä on satukirja. Toiset kuuntelevat, toiset nauraa. Välillä on syntynyt hyviä keskusteluja.

Aikani tätä tehtyäni päätin vaihtaa taktiikkaa ja haastaa ihmiset ottamaan suoraan kantaa Jeesukseen. Aloin kysellä ihmisiltä ”mitä sinä ajattelet Jeesuksesta?” Monen vastaus on ollut ”en usko” tai ”ei ole mun juttuni”. Kun olen kysynyt, ”miksi ei”, perustelut hajoavat. Toiset haluavat irtautua kiusallisesta tilanteesta ja lähtevät pakoputki pöllyten äkkiä muualle. Toiset räpläävät hajamielisesti kännykkäänsä ja sanovat, että ”nyt ei ole sopiva hetki”. Kun sitten syntyy keskusteluja ja aletaan päästä ytimeen, ihmisen kännykkä soi ja hänen huomionsa kiinnittyy muualle. Näin tapahtuu usein. Tai sitten paikalle tulee muita ihmisiä, tuttuja tai tuntemattomia, jotka keskeyttävät lupaavalta näyttävän keskustelun. Mutta on myös paljon ihmisiä, jotka vilpittömästi haluavat kuulla lisää. Yleensä olen silloin kiinnittänyt huomiota Raamatun faktoihin ja omaankin kokemukseeni. Varsinkin nuoret ovat olleet ennakkoluulottomia ja antautuneet keskusteluun. Ennen muuta olen pyrkinyt haastamaan ihmisiä ajattelemaan kuka Jeesus todella on ja mitä hänellä on meille sanottavaa.

Jeesus sanoi: ”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.” (Matt 10:32-33) Kun kysyin Narinkkatorilla neljältä nuorelta, mitä he ajattelivat Jeesuksesta, eräs nuori kaunissilmäinen punatukkainen tyttö niitit alahuulessaan vastasi: ”Minä uskon, että Jeesus on Jumalan Poika”. Onnittelin häntä, sillä hän oli uskaltanut lausua uskonsa Jeesukseen kavereidensa silmien edessä. Rohkaisin häntä tuolla Jeesuksen sanalla.

Kuka Jeesus sinun mielestäsi on? Ja mitä hän sinulle merkitsee? Kysymys on elintärkeä jokaiselle. ”Jeesus ei ole vaihtoehto, vaan elinehto”, kuten evankelista Kalevi Lehtinen usein sanoi.

Jeesus paransi syntymästään sokean miehen sapattina

Sellaista ei ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin. Ihmiset olivat ihmeissään. Mutta sitten paikalle tulivat hengellisen elämän korppikotkat: fariseukset, jotka alkoivat tentata miestä tyyliin ”ootkos sä nyt varmasti ”silleen uskossa”? He halusivat miehen tunnustavan, että Jeesus oli syntinen ja ettei hän voinut olla Messias, Jumalan Poika, kun hän tuollaista teki sapattina ja rikkoi sapattikäskyn. Tähän vaikutti varmasti monikin syy. Ensiksikin he eivät voineet kieltää ihmettä tapahtuneeksi. Toiseksi he eivät halunneet tunnustaa Jeesusta Messiaaksi, Jumalan Pojaksi. Kolmanneksi he halusivat itse olla oikeassa. Jeesuksen tunnustaminen Jumalan Pojaksi olisi romuttanut koko heidän teologiansa. Neljänneksi he olivat hankalassa asemassa: he halusivat asettaa Jeesuksen huonoon valoon ihmisten silmissä, mutta koska ihme oli tapahtunut heille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin väittää Jeesuksen olevan syntinen. Viidenneksi he olivat hengellisesti sokeita.

Miehen vastaus oli tyrmäävä: hän ei tiennyt Jeesuksesta enempää, mutta hän tiesi varmasti, mitä Jeesus oli hänelle tehnyt. Hänellä oli siitä varma omakohtainen kokemus, jota kukaan ei voinut asettaa kyseenalaiseksi. Jos olet kohdannut Jeesuksen, sinullakin on siitä varma ja omakohtainen kokemus, jota kukaan ei voi asettaa kyseenalaiseksi. Juttelin kerran raitiovaunupysäkillä erään nuoren miehen kanssa. Kun kerroin, että olin itse kohdannut Jeesuksen, hän sanoi ”en usko”. Jostain syystä aloin silloin ihan aidosti nauraa. Sanoin hänelle tietäväni varmasti, mitä minulle oli tapahtunut. Sitten haastoin häntä ajattelemaan uudelleen. Sitten tuli raitiovaunu ja tiemme erosivat.

Tiedätkö sinä millainen ihminen on fariseus?

Fariseusten maine on huono. Todellisuudessa he ottivat uskonsa hyvin vakavasti. He tunsivat lain ja halusivat sitä noudattaa aina pikkutarkkuuteen asti. He olivat kunnon ihmisiä. Mutta he eivät todellisuudessa tunteneet Jumalaa. Jeesus sanoi saddukeuksille, jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen: ”Te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa” (Matt 22:29, 1938 käännös) Sinäkin voit tuntea Raamatun läpikotaisin, mutta et silti tunne Jumalaa etkä hänen voimaansa. On eri asia tuntea  Jumalan sana ja eri asia tuntea sanan Jumala, Jeesus. Tunnetko sinä Jeesuksen ja Jumalan voiman?

Fariseusten ongelma oli, että he halusivat olla oikeassa ja miehen ja Jeesuksen väärässä. Meitähän tämä ei tietysti koske, vai mitä? He olivat besservissereitä, uskon elämän ammattilaisia. He halusivat osoittaa olevansa oikeassa, mutta eivät halunneet nähdä, mitä miehelle oli tapahtunut eivätkä iloita siitä. Mies itse ei merkinnyt heille mitään. Heidän hengellinen sokeutensa oli järkyttävää. Iloitsetko sinä, jos näet jollekulle toiselle tapahtuneen Jumalan ihmeen, vai alatko epäillä?

Synnin juuri on epäusko

Epäily ja epäusko ovat kaksi eri asiaa. Jokainen meistä epäilee, mutta se ei välttämättä ole vaarallista. Epäily on Jeesukselle haaste rakastaa meitä enemmän, jotta epäuskomme taittuu. Epäusko on pahempi asia. Se tarkoittaa, että ihminen ei halua uskoa ja siksi hän on hengellisesti kuollut. Epäusko asuu syvällä sydämessämme ja on syntiinlankeemuksen seurausta. Ajattele vaikka kaislikkoa. Osa kaislasta on veden pinnan päällä. Se kuvaa ulospäin näkyvää käyttäytymistämme. Toiset näkevät ilmeet ja eleemme ja käytöksemme ja kuulevat mitä me sanomme. Mutta me emme näe pintaa syvemmälle. Se osa kaislasta, joka on pinnan alla on meille näkymätöntä. Se kuvaa sydämessämme olevia asenteita, vihaa, katkeruutta, rakkaudettomuutta ym. muita syntejä. Kaislan juuri on kiinni pohjassa. Kaislan juuri on epäusko, joka estää meitä näkemästä Jeesusta sellaisena kuin hän on. Jumalana. Jotta meistä tulisi hengellisesti näkeviä, tuo juuri pitää katkaista. Jo kasteessa se on katkaistu. Fariseukset näkivät edessään elävän Jumalan, mutta eivät oikeassa olemisen halussaan halunneet sitä tunnustaa. Niinpä he jäivät syntiinsä ja pimeyteen.

Monet kadulla tai muualla kohtaamistamme ihmisistä ovat epäuskon vallassa. He etsivät vikoja Jeesuksesta ja uskovista ja esittävät tekosyitä, miksi he eivät muka voi uskoa Jeesukseen. Todellisuudessa he eivät halua myöntyä syntisyyteensä ja tekemään parannusta eli kääntymään ja tulemaan Jeesuksen luo. He tietävät paremmin. ”Me tiedämme!”. Mutta he eivät tunne Jeesusta eivätkä Pyhän Hengen voimaa. He haluavat mieluummin uskoa itseensä, omaan voimaansa, ajatuksiinsa ja omiin mahdollisuuksiinsa. Siksi he eivät myöskään kohtaa elävää Jumalaa. Se on erittäin vaarallinen tila. Jos epäusko ja torjunta jäävät viimeiseksi elämämme saldoksi, joudumme kadotukseen. Siitä Jeesus varoittaa meitä jokaista. Helvetti ei ole sinun paikkasi. Se on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Mutta sinne joutuu Raamatun mukaan myös jokainen, joka torjuu Jeesuksen omassa ylpeydessään. Jos olet menossa kadotukseen, käänny heti ympäri ja mene Jeesuksen luo syntisi hänelle tunnustaen. Silloin saat elämän. Väärään suuntaan on turha kiirehtiä. Raamattu sanoo: ”Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.” (1 Joh 5:12).

Sokea kerjäläinen sai näkönsä ja koko hänen elämänsä muuttui

Miksi? Koska hän sai kohdata elävän Jumalan ja tuntea Jumalan voiman! Ja rakkauden! Kun toiset yrittävät selittää pois uskosi, muista, että sen takana on aina saatana. Hän haluaa pitää ihmisen omanaan ja katkaista kaikki yrityksesi tulla Jeesuksen luo. Tämän miehen kohdalla hän ei onnistunut. Päinvastoin, kun hän kohtaisi fariseusten ivan, hänen uskonsa vain vahvistui. Hän sai tuntea Jumalan voiman. Niin käy sinullekin. Uskosi vahvistuu, mitä enemmän tunnustat uskoasi Jeesukseen ihmisten edessä. Sitä saatana vihaa, mutta älä pelkää, sillä Jeesus on voittanut synnin, saatanan ja kuoleman vallan. Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” (Joh 8:34-35 ja ”Jos te pysytte uskollisena minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” (Joh 8:31-32). Tulet näkemään Hengen silmin, tulet näkemään Jumalan ja toisen todellisuuden. Tulet paranemaan hengellisestä sokeudesta, jota me kaikki jo syntyessämme sairastamme. Antaa fariseusten ja muiden ”tosiuskovien” vain rauhassa raivostua Jeesukseen ja uskoviin, kun eivät voi mitään vastaan väittää.

Rakas ystävä

Jeesus on täällä meidän keskellämme. Hän haluaa antaa sinulle uuden elämän ja uudistaa vanhan elämäsi. Parantaa hengellinen sokeutesi. Anna hänelle siihen lupa. Ja tee parannus: kadu ja tunnusta syntisi ja hylkää ne. Katumattomalle ei voida antaa syntejä anteeksi. Vai kuvitteletko, että koko maailman Tuomari ottaisi pois syntisi, vaikka itse kieltäytyisit niitä hylkäämästä? Armo, joka voisi antaa anteeksi synnin, sallien kuitenkin syntisen edelleen elää siinä, olisi pintapuolinen armo. Mutta muista silti, että katumus ja usko eivät ole pinnistelyä eivätkä ponnistelua, vaan Jumalan lahja, ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” (Ef 2:8-9, 1938 käännös). SAAT USKOA KAIKKI SYNTISI ANTEEKSI, SILLÄ JEESUS MENI RISTILLE JA SOVITTI NE KAIKKI SINUN PUOLESTASI JA SIJASTASI. Se on fakta, joka kestää kaiken pimeyden keskelläkin ja vie sinut uskomalla Jeesukseen ikuiseen elämään! Olennaista on, että Jeesus kohtaa sinut henkilökohtaisesti – sydämen tasolla. tämän sokean kerjäläisen hän kohtasi ja silloin pimeys väistyi ja hänen sieluunsa virtasi valo. Hän sai syntinsä anteeksi. Oletko sinä kohdannut Jeesuksen ja saanut syntisi anteeksi? Vähempi ei riitä. Jeesus kohtaa jokaisen, joka sitä haluaa ja antaa lahjaksi uskon! Eikä vain uskon, vaan itsensä. Armo tulee Jumalalta aina ennen voimaa.

Mutta Jeesus haluaa kuulla omasta suustasi vastauksen siihen mitä hän kysyi tältä mieheltäkin: Uskotko sinä Jumalan Poikaan?

Sinä olet tervetullut Jeesuksen luo tässä ja nyt. Tule sellaisena kuin olet ja jätä kaikki taakkasi Jeesukselle!