etusivu

Hannu Äimänen

Lauantain sana 6.10.2018
Miksi Jumala vaikenee?

HannuElojuhlat2018Luulenpa, että useimmilla ihmisillä on jokin kokemus siitä, että kun rukoilee, taivas on kuin kiveä eikä vastausta tule. Jumala ei joko kuule tai ei vastaa tai onko häntä edes olemassakaan. Kysymys on laaja ja vaikea. Otan esille joitakin näkökohtia, jotka nousevat Raamatusta. Kaikkein tärkeimmän asian otan esille lopussa.

Ajattelen, että Jumalan vaikenemiseen voivat vaikuttaa meistä riippuvat asiat ja meistä riippumattomat asiat.

I Meistä riippuvat asiat

  1.        Rukoilemme, mutta rukouksemme eivät ole Jumalan tahdon mukaisia

Saadaksemme vastauksen emme voi rukoilla mitä tahansa. Jos esim. rukoilemme toisillemme pahaa, Jumala ei vastaa. VT:ssa Bileam haettiin kiroamaan Israelin kansa, mutta Bileam ei voinut sitä tehdä, sillä se ei ollut Jumalan tahdon mukaista. 1. Joh. 5:14-15 kertoo, milloin rukousvastaus saadaan. Silloin, kun rukoilemme Jumalan tahdon mukaan.

  1.        Edelliseen liittyen rukoilemme, mutta elämämme ei ole sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa

Jes. 1:15-17 sanoo, että meidän tulee ensin ojentaa elämämme Jumalan tahdon mukaan, että hän kuulisi. Jes. 59:1-2 taas ”Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan, vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne. Teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule.” Helsingin entinen piispa Samuel Lehtonen sanoi aikanaan, että Jumala ei kuule sen rukousta, joka ei tahdo tehdä parannusta. Tulee siis myös elää Jumalan tahdon mukaisesti. Jos niin teemme, luemme Jer. 29:12-14:sta ”Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua ja minä kuulen teitä. Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne. Minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra.”

Monet käyvät jumalanpalveluksissa silloin tällöin ja lukevat toisinaan Raamattua. Mutta he eivät saa siitä mitään irti. Harrastellaan asioita, mutta Jumalaa ei oteta vakavasti. ”Tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana. Heidän pelkonsa minun edessäni on vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista.” Jes. 29:13. Jumalasuhteesta on myös voinut tulla velvollisuus ilon sijasta. Onko ihme, jos Jumala vaikenee.

Huom! Jumala vastaa lastensa rukouksiin ja niiden, jotka tahtovat tulla hänen lapsikseen tai ovat Jumalan puhuttelussa, ei kenen tahansa, joka vain haluaa Jumalalta jotain ja saatuaan sen unohtaa heti Jumalan.

  1.        Anomme kelvottomasti

Pyydämme pahoja asioita vääristä motiiveista, Jaak. 4:3 ”Te anotte, mutta ette saa, koska anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne kaiken himoissanne.” Jumala ei vastaa rukoukseen, joka kasvattaa omaa kunniaamme tai tukee kiusauksiamme…joka hautoo himoja sydämessään. Hän ei myöskään ilahdu mekaanisista rukouksista. Moni rukoilee sillä tavalla iltarukouksen. Sen sisältöä ja tarkoitusta ei sen enempää ajatella. Jumala ei kuule meitä monisanaisuutemme tähden, vaan hän etsii meidän sydäntämme.

  1.        Meillä on vääryys sydämessämme

Ps. 66:18 ”Jos minä olisin vaalinut vääryyttä sydämessäni, ei Herra olisi minua kuullut.” Katso myös 1. Kor. 6:9-10. Kun rukoilemme, motiivimme tulee olla puhtaat. Jumala ei lähde täyttämään sisäisiä himojamme.

Ps. 90:8 ”Sinä asetat pahat tekomme eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valoon.” Jumala paljasti Daavidin salaisen synnin Uurian murhauttamisesta ja aviorikoksesta Batseban kanssa. Salainen synti voi viedä meiltä myös Jumalan parhaan ja tuoda epätoivon ja epäilyksen sydämeemme. Salainen synti vie pohjaa rukoukselta, koska synti jota puolustelemme, on itse asiassa saatanan puolustamista. Jumala tahtoo vetää valoon salaisetkin synnit voidakseen vapauttaa ja parantaa ihmisen niistä.

Rukouksemme voi epäonnistua siksi, että haudomme salaista kaunaa toista kohtaan. ”Pankaa siis pois kaikki pahuus, kaikki vilppi, teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu.” 1. Piet. 2:1. Jeesus ei kommunikoi sellaisen kanssa, jolla on vihainen ja anteeksiantamaton henki eikä riitelevän ja kiistelevän ihmisen kanssa. Jos emme anna anteeksi meitä vastaan tehtyjä syntejä, teemme Jumalalle mahdottomaksi antaa anteeksi ja siunata meitä, koska hän opetti meitä rukoilemaan ”anna meille anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.” Oikea asenne löytyy Psalmista 34:19 ja Jes. 66:2:sta ”Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.”

  1.        Rukouksemme voivat raueta tyhjiin, jos ajattelemme, ettei niihin kuitenkaan vastata

Joka odottaa rukoukselta vähän, hänen rukouksissaan ei ole voimaa ja valtaa. Jos emme odota rukoukselta paljoa, saatamme jopa järkyttyä, jos Jumala vastaakin, ks. esim. Apt. 12:13-16 kun Pietari oli vangittuna ja seurakunta rukoili lakkaamatta hänen puolestaan. Rukoilijat järkyttyivät, kun Pietari kolkutti ovea. Katso, mitä Jeesus sanoo Matt. 21:21-22:ssa tai kuten eräs kadulla kylmissään värjöttänyt asunnoton ystäväni morsiamelleen: ”Usko Jumalaan, kaikki järjestyy.” Jumala kunnioitti hänen uskoaan ja lähetti paikalle uskovan miehen, joka auttoi heitä.

  1.        Rukouksemme eivät kelpaa, jos emme osoita minkäänlaista kiinnostusta tehdä asioiden eteen mitään

Odotamme Jumalan tekevän työtä puolestamme ja itse hakeudumme katsomaan televisiota. Eräs rouva rukoili hartaasti naapurinsa puolesta ”Herra lähetä joku kertomaan hänelle sinusta”. Hän kuuli Jumalan vastauksen ”Entä jos rouva menisi itse?”  Esirukoilija Rees Howells opetti, että jos voit itse tehdä jonkun asian, älä rukoile sen toteutumista, vaan tee se itse.

  1.        Rukouksemme raukeavat tyhjiin, kun yritämme itse määritellä kuinka Jumalan tulee vastata

Minulla oli ystävä, joka rukoili toisinaan ”Herra, anna sitä ja sitä ja siten ja siten, ei kuitenkaan niin ja niin…”. Mitä ajattelet tuollaisesta rukouksesta? Jumala jättää vastauksensa muotoilun aina itsensä varaan, hän vastaa ajallaan ja tavallaan. Hän ei ole sidottu aikaan ja paikkaan. Hän tahtoo tehdä enemmän kuin usein osaamme ajatellakaan. Hän tietää, mikä on parasta. Jeesuksen äidillä Marialla oli oikea asenne: kun Kaanaan häistä loppui viini ja hääpari joutui noloon asemaan, Maria meni Jeesuksen luo ja sanoi vain ”Heillä ei ole viiniä”, Joh. 2:2, ja sen jälkeen oli Jeesuksen asia tehdä mitä hän tahtoi.

  1.        Jumala kuulee – me emme

Rukoilija ei kuule Jumalan antamaa vastausta. Miksei?

Syynä voi olla kärsimättömyys, hätäilemme ja kiirehdimme asioiden edelle epävarmuudessamme, etenkin jos hätämme ja ahdinkomme on suuri. Emme jää kuuntelemaan opetusta, joka sisältyy vastauksen viipymiseen.

Voimme myös olla haluttomia kuulemaan vastausta, koska kelpuutamme vain ne vastaukset, jotka meitä miellyttävät. Jumala ei kuitenkaan ole mikään toteuttaja automaatti. Hänellä ei ole mitään velvollisuutta vastata meille, ellei hän itse tahdo. Eikä hän anna meille mitään sellaista, mikä on meille vahingoksi.

Harva rukoilee loppujen lopuksi suostumista Jumalan tahtoon, kun toivoo jotain ihan muuta. Jeesus rukoili kuitenkin Isän tahdon toteutumista Getsemanessa. Hän ei olisi tahtonut ristiä, mutta suostui siihen. Kun Jumala ei antanut hänelle toisenlaista vastausta, Jumala kuitenkin lähetti hänen luokseen enkelin, joka vahvisti häntä, Luuk. 22:43. Äänettömyyskin voi olla Jumalan vastaus: katso Sef. 3:17 (1933 käännös).

Voit saada toisenlaisen vastauksen kuin olet kuvitellut ja luulet, että Jumala ei ole vastannut sinulle. Jos esim. rukoilet viisautta, voit saada ongelmia ratkottavaksesi, jos rakkautta, hankalia ihmisiä rakastettavaksesi, jos siunausta, voit saada erilaisia valintatilanteita, jos voimaa, voit saada painoja kannettavaksesi.

Jumala kyllä kuulee eikä unohda: ”Unohtaako nainen rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Katso, kämmeniini olen sinut piirtänyt; sinun muurisi ovat aina minun edessäni.” Jes. 49:15-16

  1.        Vastaus voi viipyä ja luulet, ettei Jumala vastaa

Daniel rukoili ja vastaus viipyi 21 päivää, koska Persian enkeliruhtinas (saatanan demonit) oli sitä vastustamassa, Dan. 10: 12-14. Jeesus kertoi vertauksen ystävästä, joka tuli yösydännä toisen luo lainaamaan leipää ja toinen oli haluton sitä antamaan. Jeesus sanoi: ”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat.” Luuk. 11:5-13. Jeesus tarkoitti, ettei Jumala ole haluton antamaan, vaan esteenä voi olla, ettemme ole vielä valmiita vastaanottamaan sitä rukousvastausta, jonka Jumala tahtoo antaa ja joka on kaikkein paras.

Jeesus myös viivytteli tilanteissa, joissa ihmisillä oli hirveä hätä: opetuslapset olivat myrskyssä ja Jeesusta ei näkynyt missään, Lasarus sai kuolla ennen kuin Jeesus saapui paikalle. Jos Jeesus ei olisi viivytellyt, opetuslapset eivät olisi tulleet tuntemaan, että Jeesus oli kaikkien olosuhteiden Herra ja kuolemankin yläpuolella. Vastaus siis tuli eikä Jumala ole kuuro eikä kyvytön auttamaan.

  1.        Jumala kutsuu, mutta kutsuun ei vastata

Tämä on erittäin tärkeä asia. On olemassa raja, jonka ihminen, kaupunki tai kokonainen kansa voi ylittää ja se on  välinpitämättömyyden raja elävää Jumalaa kohtaan. Jes. 65:2-3,6: ”Kaiket päivät olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohti, joka vaeltaa omien ajatustensa mukaan, tietä, mikä ei ole hyvä….”En ole vaiti, vaan minä maksan…” Kun raja ylittyy, Jumala ei enää kuule eikä vastaa. Silloin voit rukoilla tai kirota, mutta hän ei vastaa. Jeesus ei vastannut Herodekselle, kun hänet vietiin köysissä Herodeksen eteen. Hänellä ei ollut tälle enää mitään sanottavaa. Herodeksen etsikkoaika oli mennyt ohi.

Jumalan kärsivällisyyden raja menee yli, silloin ei ole enää mitään tehtävissä, vaan kuritus on tulossa. Se ei kuitenkaan tarkoita – ja siihen kuitenkin Jumala tähtääkin – etteikö enää voisi kääntyä. Kyllä voi, mutta seurauksia ei enää voi välttää. Jumalan viha on kuin jos panisit maitokattilan liedelle. Se kuumenee hitaasti ja sitten äkkiä ryöpsähtää yli.

Muutama raamatunkohta asian selventämiseksi: Snl. 1:20-28, Jer. 7:13-15, Hes. 14:13-14, 1 Ms 19 (ja 18)  Evankelista Billy Graham sanoi Lontoon ristiretkensä yhteydessä 1948: ”Jos Jumala ei rankaise Lontoota, hänen tulee pyytää anteeksi Sodomalta ja Gomorralta” On elintärkeää, että vastaat, kun Jumala kutsuu.

Missä vaiheessa on tänään Suomen kansa? Karkkilassa on pikatien vieressä patsas pikipadasta, josta piki on valumassa padan reunojen yli. Aina kun ajan siitä ohi, mieleeni tulee, kuinka kauan Jumalan kärsivällisyys riittää kansaamme kohtaan. Joskus kuulee myös profetioita, että Jumala haluaa maahan tietyn määrän esirukoilijoita voidakseen säästää Suomen kansaa. Mitähän niistä pitäisi ajatella?

II Oletko ajatellut, että vaikeneminen on Jumalan tuomio?

Jumalan vaikeneminen on hirvittävä meitä kohtaava tuomio. Dostojevski sanoi  ”Helvetti on paikka, jonne Jumala ei enää katso.” Jumalan vaikeneminen on helvetin esimakua.

Miksi ihminen vaikenee, kun Jumala kutsuu häntä?

Voit olla Jumalasta liian kaukana. Tuhlaajapoika oli. Hän ei kuullut isänsä ääntä. Nykymaailma tekee juuri näin. Se on hylännyt Jumalan ja on hukkumaisillaan omaan kurjuuteensa, mutta kuitenkin se huutaa: ”Kuinka Jumala voi sallia kaiken tämän? Miksi Jumala on hiljaa?”

Jos siis et kuule Jumalan ääntä, voit olla liian kaukana. Ja kuitenkaan et ole, sillä ”hän ei ole kaukana yhdestäkään meistä”, Apt. 17:27. Jos tiedät omassatunnossasi, että sinun tulee kääntyä Jeesuksen puoleen, miksi et siis käänny? Tunnusta syntisi ja tule Jeesuksen luo, niin kuulet Hänen äänensä.

III Meistä riippumattomat asiat

Joillekin kysymys siitä, että Jumala on kaikkivaltias ja kuitenkin ihminen kärsii voi olla vakava uskon este. Toisille se on älyllinen ongelma, toiset joutuvat kokemaan elämässään tuskaa tai menetyksiä. He joutuvat kokemaan ongelman omakohtaisesti eikä helppoja vastauksia löydy.

Raamatussa ei puolustella Jumalaa. Raamatussa on sekä lohduttavia sanoja että kärsivän ihmisen valitusta. Apua etsivä voi elää syvän kriisin keskellä. Kysymykset voivat jäädä vastausta vaille, tarvitaan ymmärtävää sielunhoitoa.

Tanskalainen pappi Leif Andersen on kirjoittanut hyvin syvälle luotaavat kirjat ”Miksi nukut Herra?” ja ”Kun Jumala vaikenee”. Hän kirjoittaa:

 ”Eräs nainen kertoo olevansa 39-vuotias ja ollut vuoteenomana 16 vuotta kärsien suuria kipuja. Hänen kimppuunsa hyökättiin keskellä katua ja hän joutui raa’an, silmittömän väkivallan uhriksi.  – Kaksi vuotta myöhemmin hänen kumppaninsa päätti itse päivänsä. Nainen odotti tämän lasta. Hän oli 22-vuotias, kun hänen pahoinpideltiin kadulla. Hän löi päänsä auton konepeltiin -- - Hän oli yhdeksännellä kuulla raskaana ja menetti lapsensa. Ollessaan koomassa pahoinpitelyn jälkeen hänen äitinsä kuoli syöpään, ja hänen isänsä joi itsensä hengiltä pian sen jälkeen. - - Hän on täysin vuoteenomana, ja hänellä on kovia kipuja. Hän on hyvin yksinäinen ja kärsimyksen uuvuttama. Hän ei tahdo millään jaksaa elää.”

Andersen kysyy: Eikö hän todellakaan vastaa? Ja sitten hän jatkaa:

”Hän on kuitenkin jo vastannut. Jumala ei ole aivan niin hiljaa kuin luulimme. Hänellä on vastaus, mutta se on erilainen kuin olimme odottaneet. Silti se on todella vastaus.”

”Toivomme tietysti, että kärsimys lakkaisi kokonaan. Niin käy joskus. Joillekin ihmisille. Mutta ei aina, eikä kaikille. Joillekin se vain jatkuu ja jatkuu. Tai yhä vain pahenee. Tuon naisen tilanne on juuri tämä.”

”Mitä siis jää jäljelle? Vain Jeesus Nasaretilainen.” Hänessä voimme nähdä Jumalan rakkauden, sillä hänessä Jumalan rakkaus sai kasvot. Se ei ole vastaus, jota olimme odottaneet. Mutta ei Jumala ole enää vaiti. Hänen ääneensä on palannut. Se ei tarkoita enemmän sanoja ja selityksiä  tai vakuutuksia hänen rakkaudestaan, vaan kasvoja, jotka näyttävät meille rakkauden.”

”Kuva Jeesuksesta on kuva itkevästä Jumalasta. Hän ei ole ensisijaisesti ylevä, kaikkitietävä, etäinen  ja vaikeneva Jumala, joka ”tietää parhaiten”. Hän on kärsivä Jumala, joka on kokenut, millaista on itkeä ystävän haudan äärellä. Hän on itkenyt avuttomana kokonaisen kaupungin vuoksi, koska se ei halunnut kuulla häntä.

”Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.” (Jes. 53:3)

Jeesus on ainoa Jumalan ääni kaiken kärsimyksen keskellä. Jumalan oma Poika näyttää meille Jumalan – rakkauden kautta, siinä, että hän oli valmis kärsimään. Myötätunnon ja kyyneleiden kielen kautta, rakastavien tekojen ja huolenpidon kautta hän näyttää meille Jumalan.”  Kysymys on valtavan suuresta Jeesuksen samaistumisesta meihin.

IV Kaikkein tärkein asia

Miksi Jumala vaikenee? Ei se niin ole, Jumala puhuu koko ajan. Voimme koska tahansa ottaa esiin Raamatun ja lukea sieltä Jumalan ajatukset meitä kohtaan. On todella sääli, että niin harva haluaa siihen perehtyä, vaikka Jeesus sanoo, ”ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Matt. 4:4. Omantunnon kysymys meille kaikille: kuinka paljon käytät viikoittain aikaa Raamatun tutkimiseen? Entä sen noudattamiseen?  Onko meillä ensirakkautta Jumalaan? Teemmekö me jotain vai puhummeko vain. Jumala odottaa tekojamme, joissa usko tulee todelliseksi.

On syytä mennä Sanan tutkittavaksi, sillä ”Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili.” Hepr. 4:12-13. ”Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kostuttavat maan, tekevät sen hedelmälliseksi ja versovaksi, niin että se antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin käy myös sanani, joka minun suustani lähtee, ei se palaa luokseni tyhjin toimin vaan toteuttaa sen, mitä minä haluan ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” Jes. 55:10-11.

Kaikkein keskeisin Jumalan puhe kuuluu kuitenkin Golgatan ristiltä. Suomessakin silti vain harva on ymmärtänyt sen Jumalan puheeksi, koska Jumala ei kiinnosta ja toisaalta hän on kätkeytynyt heikkouteen. Hänen suunnattoman suuri voimansa, rakkautensa ja pyhyytensä on silmiemme edessä ristiinnaulitussa Jeesuksessa. Kun katselet Jeesusta ristillä, et välttämättä kuule mitään - ellet sitten ajattele hänen sanojaan - mutta näet si enemmän. Näet ristillä Jumalan Pojan hirvittävässä kärsimyksessä. Kuitenkaan enemmistö ihmisistä ei kuule tässä Jumalan puhetta: tämä tapahtui minun ja sinun syntien tähden. Jumala oli Kristuksessa ja siirsi kaikki meidän syntimme synnittömän Jeesuksen kannettavaksi, jotta me pelastuisimme synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta, 2. Kor. 5:19,21. Oletko ymmärtänyt tämän omalla kohdallasi? Jos olet ja olet tehnyt siitä oikeat johtopäätökset omaa elämääsi koskien, silloin olet kuullut Jumalan tärkeimmän puheen itsellesi. Risti pystytettiin kerran koko maailman nähtäväksi ja on edelleen jokaisen nähtävänä

Jos Jumala mielestäsi vaikenee, sinun on kuultava Jumalan viimeinen sana. Jeesus on Jumalan viimeinen sana.

Jos et ota sitä vastaan, niin Jumalalla ei ole sinulle enää mitään sanottavaa. Jumala ei puhu, jos et tahdo ottaa vastaan Jeesusta ja evankeliumia: Joh. 3:16.  Oman pelastuksesi tähden, sinun täytyy ottaa Jeesus vastaan, sillä muuta tietä pelastukseen ei ole, Joh. 1:12 ja 14:6. Voit tehdä sen kääntymällä hänen puoleensa ja palaamalla kasteeseen, jossa sinut on otettu Jumalan yhteyteen ja Jeesuksen omaksi. Ei ole tärkeää, mitä sanoja tai tapoja käytät. Voit tehdä kuten spitaalinen, joka heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja toi hänelle koko kurjuutensa. ”Herran, jos tahdot, niin sinä voit puhdistaa minut.” Ja Jeesus kosketti häntä ja hän puhdistui, Mark. 1:41.

Jeesuksessa Jumalan rakkaus tulee meidän kurjuutemme keskelle. Juuri siinä kuulet Jumalan puheen. Katso Golgatalle. Kun kysyt, miksi, Jeesus sanoo: ”Koska sinä olet syyllinen Jumalan edessä. Joko sinä maksat sen helvetissä tai minä maksan sen täällä puolestasi”.

Jumalan vaikeneminen voi muuttua kutsuksi

Saksalainen pastori ja evankelista Wilhelm Busch kirjoittaa: ”Eräs kaivosmies oli pahasti loukkaantunut. Hänen ristiselkänsä päälle oli pudonnut kivi. Hän halvaantui eikä toivoa parantumisesta ollut. Kun hän näki papin, hän kirosi tätä. ”Missä sinun Jumalasi oli, kun kivi tippui päälleni?” Pappi ei kyennyt sanomaan mitään. Eräät miehen ystävät toivat hänet myöhemmin pyörätuolissa raamattupiiriin. Siellä hän kuuli pienoisevankeliumin ”….ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi.” Ensimmäistä kertaa mies kuuli puhuttavan tällä tavoin Jeesuksesta. Yhtäkkiä hän alkoi ymmärtää. Kolme kuukautta myöhemmin hänestä tuli Jeesuksen oma. Mies sanoi myöhemmin: ”Kun iäisyydessä seison Jumalan valtaistuimen edessä, tahdon heittäytyä Hänen eteensä ja kiittää Häntä siitä, että hän mursi selkärankani.” ”Jos tätä ei olisi tapahtunut, jos Jumala olisi antanut minun jatkaa jumalattomana, olisin kulkenut suoraa tietä helvettiin, ikuiseen kadotukseen. Jumalan täytyi pelastavassa rakkaudessaan puuttua elämääni kovalla kädellä ja murtaa selkärankani, jotta saatoin löytää Hänen Poikansa Jeesuksen luo.”