Kuulumisia Lahden Elojuhlilta 2018

Muistelimme Joutjärven kirkon sakaristossa, miten kauan Elojuhlia on vietetty.  Niiden historia alkoi vuonna 1962 Helsingistä ja jatkui Tampereen, Porin, Lahden ja Lappeenrannan kautta ja ne löysivät kotipaikakseen lopulta Joutjärven kirkon. 

Nytkin juhlavieraiden joukossa oli heitä, jotka olivat olleet juhlilla yli 40 vuotta sitten ja olivat siitä lähtien säännöllisesti varanneet viikonlopun kesän ohjelmaan.

Kiertelin osallistujien parissa, kyselin kuulumisia ja tunnelmia.  Kun olen itsekin ollut Elojuhlilla lähes alusta asti, havaitsin, miten paljon tuttua väkeä oli mukana.  Raamattukoululaiset vuosien varrelta ovat ottaneet juhlat omikseen.  Joitakin ihmisiä osasi jo odottaakin ja jonkun viimevuotisen kohtaamisen ja paikan muistin elävästi, mutta myös sen, miten olimme saattaneet hänet taivasmatkalle.   Tilaisuuksien yhteen laskettu väkimäärä oli yli 1100 henkeä, enemmän siis kuin viime vuonna. 

Aiheena oli: ”Turvassa”.  Joku osallistuja piti teemaa loistavana valintana nykyaikaa ajatellen.  Hän lisäsi, että vastausta on etsitty rakentavasti Raamatusta, mutta samalla myös sopivasti keventäen.  Ohjelman jaksotukseen oltiin tyytyväisiä.  Oli taukoja, oli aikaa kohdata ihmisiä ja keskustella.  Ei ollut kiire minnekään.  Vaikka tähän tapahtumaan oli saatu Raamattukoulun puolesta vain yksi varsinainen sielunhoitotehtävissä toimiva henkilö, vertaistuki toimi. Ihmiset kuuntelivat toisiaan, keskustelivat syvällisiä, saivat apua toinen toisiltaan ja rukoilivat yhdessä.

Kirkossa oli yllättäviä tuttujen tapaamisia, kaukaa vuosien takaa. On näillä juhlilla syntynyt kestäviä ihmissuhteitakin. Irma ja Helena kertoivat tavanneensa kirkon eteisessä 30 vuotta sitten ja siitä lähtien on pidetty yhteyttä, samoin nytkin.  Joku toinen löysi vuosia sitten juhlilta Safarikuoron ja oli nyt itse siinä laulamassa.

Suntio Ollin mielestä vapaaehtoinen vastuunkantajaporukka oli niin ahkeraa ja aloitteellista, että suntionkin oli helppo olla töissä ja iloita vapautuneesta ilmapiiristä.

Liisa Usvaalan kokoamasta rukoushetkestä virkistyttiin: lyhyt johdatus rukoukseen ja sitten rukousta yhdessä hiljaa tai hiljaisen musiikin soidessa taustalla.  Rukous oli sanatonta Jumalan eteen kantamista taakoista, huolista ja kiitoksen aiheista.  Ehkäpä juuri se avasi Pyhän Hengen rauhallisen ja raikkaan ilmapiirin, kuuntelemisen ja läsnäolon ilon.

Opetuspuheenvuoroja pitivät Hannes Wallin, Marja Alastalo, Hannu Äimänen, Salme Blomster, Jari A. Jolkkonen, Lassi Stenman, Teuvo V. Riikonen ja Liisa Usvaala. Pidettyjä alustuksia ja puheenvuoroja voit vielä lukea syksyn mittaan ’Viestistä Raamattukoululta’. Niitä toivottiin erityisesti kirjallisina, koska ajatuksiin ja puheisiin haluttiin vielä palata.  Kuuntelin kotona kolmeen kertaan Kari Granlundin äänittämät puheet.  Suosittelen lämpimästi. Pääset tunnelmaan mukaan, vaikka yhdessä olo ja kohtaamiset jäävät puuttumaankin ja musiikkia ei tietenkään voinut tallentaa.

Musiikki oli monella tavalla helmi.  Raamattukoululaisille ja menneiltä Elojuhlilta tuttu Asikkalan kanttori Paavo Haapiainen laulatti, samoin sunnuntaina Roihuvuoren kanttori Hannele Filppula. Raamattukoulun Mustin laulajat, Safarikuoro ja Maan Suola -yhtye seurakunnan kanttorin lisäksi saivat mielen ylistyslauluihin vielä seuraavana aamunakin.  Aivan kuin itsekin olisi osannut laulaa oikein, hyvin ja sointuvasti. Kuitenkaan tunnelma ei pursunnut yli äyräittensä.  Ylistys eheytti, niin kuin Raamatun Sana ja yhdessä nautittu Ehtoollinen.

Emäntämme Kyllikki Stenborgin kanssa haimme kaksi autokuormallista ruokatarvikkeita tukusta perjantaina, mutta sunnuntaina Kyllikin piti aamulla ensimmäiseksi mennä hakemaan tukusta täydennystä.  Keittiötiimi oli tyytyväistä, mutta vielä kiitollisempaa oli juhlakansa: ”Hyvää ruokaa ja vielä valmiiksi voideltuja voileipiäkin!” sanoi joku. Kysyin Marjaliisalta, miten tulet vuosi vuoden jälkeen hoitamaan ihmisten jalkavirkistystä ja vielä Raamattukoulun hyväksi. ”Olen ollut täällä ensimmäisen kerran yli 40 vuotta sitten erilaisissa tehtävissä. Täällä on mukavia kohtaamisia ja on suuri ilo, kun ihmiset lähtevät kiitollisina pois. Olen ottanut oppia Kyllikistä!”   Kiitos kaikille palvelutehtävissä olleille: keittiö, muusikot, rukouspalvelijat, sielunhoitajat, kolehdinkerääjät, kirjojen myyjät, lastentapahtuman ihmiset, seurakunnan ja koulun vakihenkilökunta ja vapaaehtoiset. 

Kirjapöydän antina olivat vanhat kirjat.  Taina Sihto oli myyjänä ensimmäistä kertaa ja hän kertoi, miten oli iloista yllättää ja palvella ihmisiä vanhoilla klassikoilla, kuten Wislöfin ja Tiililän kirjoilla tai joillain ainutkertaisilla löydöillä.  Korutaiteilija Helvi Arajärvi oli lahjoittanut enkeleitä, helmiä ja rakkaudella suunniteltuja muita koruja. Niistä tehtiin jopa tilauksia.

Olimme turvassa, jäimme Jeesuksen turviin ja kiitollisiksi siitä, että taas kerran voimme olla hetken aikaa yhdessä Jumalan hoidettavana.

Ensi vuoden Elojuhlat ovat Joutjärven kirkolla 3.-4.8.2019.  Niitä odotellessa voit tulla rakentumaan Raamattukoulun kursseille ja luennoille.  Raamatun monimuoto-opiskeluunkin mahtuu vielä mukaan.       

Marja Heimala-Pelkonen