HannuHannu Äimänen

Sydämen puhetta Jumalan kanssa

saarna Lemillä 6.5.2018


Jeesus sanoi vielä: ”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee. ”Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”  Luuk. 11:5-13

Jos nyt saisit vapaasti toivoa, mitä haluaisit elämältä, niin mitähän se olisi? Mietipä rauhassa pieni hetki. Uskotko, että jos esittäisit tämän toivomuksen Jumalalle, hän vastaisi pyyntöösi ja myös täyttäisi sen? Vai onko niin, ettet oikein jaksa siihen uskoa? Jos niin on, mikset? Oletko ehkä väsynyt rukoilemiseen?

Jeesus kertoi vertauksen

Vertauksilla on yleensä tietty tähtäyspiste, ydin, josta se aukeaa. Ensiksikin kannattaa miettiä, kenelle hän puhuu? Tässä hän puhuu omille opetuslapsilleen heti Isä meidän -rukouksen jälkeen. Opetuslapset olivat pyytäneet häntä opettamaan heitä rukoilemaan. Ja Jeesus opetti heille Isä meidän -rukouksen. Se kertoo, mitä hän haluaa omiensa rukoilevan. Se ei ole pitkä eikä monimutkainen, sillä Jeesus ei halua meidän hokevan tyhjiä ja rukoilevan monisanaisesti. Hän menee ytimeen: seitsemään kohtaan, joista tässä Luukkaalla on nyt viisi. En toista sitä, koska tunnet varmasti Isä meidän -rukouksen sisällön.

Nyt puheena olevassa vertauksessa Jeesus opettaa, miten tulee rukoilla. Siis ensin, mitä rukoilla ja nyt, miten rukoilla? Missä on tämän vertauksen tähtäyspiste, ydin, josta se aukeaa?

Ystävä tulee ystävänsä luo yöllä, koska hänelle on juuri silloin tullut vieraita eikä hänellä ole mitä tarjota. Lähi-idässä oli yleistä, että vieraille tarjottiin ateria kun he tulevat kylään. Vähän niin kuin Lemillä. Tapana oli, että leivät leivottiin kylän yhteisessä leivinuunissa aamulla ja kukin sai ottaa tarpeensa mukaan. Kauppoja ei ollut. Tavallista oli, että leipiä tarjottiin kolme, vieraan oli siis varaa ottaa tai jättää. Yöllinen vierailu ei ollut tavatonta, sillä illan viileydessä oli helpompi matkustaa.

Normaaliin vieraanvaraisuuteen kuului siis aterian tarjoaminen. Mutta kun itsellä ei ollut, piti lainata toisilta. Sekin oli hyvin yleistä. Mutta ystävä ei ollut mielissään yöllisestä häiritsijästä. Asunto oli ehkä ahdas ja hän joutuisi ehkä herättämään lapset. Hän oli haluton auttamaan. Pyytäjä ei ollut tervetullut. Tuossa kyläyhteisössä tällaista käyttäytymistä pidettiin hävyttömänä.

Mutta ystävä kolkutti ja kolkutti. Viimein se tuotti tulosta. Ystävä nousi ja antoi sen, mitä toinen pyysi. Hän ei tehnyt sitä hyvyyttään, vaan pelastaakseen kasvonsa kyläyhteisön silmissä. Auttamatta jättäminen olisi ollut törkeää.

Jeesus sanoi, että jos kerran tuo häpeämätön ystävä antaa ystävälleen siksi, ettei tämä hellitä, kuinka paljon ennemmin hyvä Isä antaa lapsilleen sitä, mitä he häneltä pyytävät. Jeesus ei sano, että me olisimme hyviä, vaan pahoja, mutta kuitenkin toimimme tietyissä tilanteissa oikein.

Vertauksen ydin on Jumalan ja ihmisen ero

Huonosti käyttäytyvää ystävää piti suostutella. Kun Jeesus vertaa tätä Jumalaan, hän sanoo, että Jumala on toisenlainen: hän on hyvä eikä lainkaan vastahakoinen, vaan antaa mielellään. Häntä ei tarvitse suostutella. Hän on jo valmiiksi suosiollinen.

Mutta onko todella näin, miksi sitten usein rukoillessamme joudumme odottamaan vastausta monta päivää, viikkoa tai kuukautta tai joskus jopa kymmeniä vuosia? Miksi taivas on välillä kuin kiveä, jos kerran Jumala on näin halukas antamaan? Miksen saa vastausta, vaikka minulla on suuri hätä? Ja miksen saa sitä mitä niin kovasti toivon ja haluan? Eikö Jumala olekaan hyvä? On hän. Eikä hän suinkaan ole haluton antamaan vaikka heti, mitä me tarvitsemme, mutta me emme ehkä ole vielä sisäisesti valmiit ottamaan vastaan sellaista rukousvastausta kuin hän tahtoo antaa. Esteet eivät ole Jumalassa, vaan meissä.

Vertauksen verbimuodot, pyytäkää, etsikää ja kolkuttakaa tarkoittavat jatkuvaa toimintaa. Pyytäkää, etsikää ja kolkuttakaa jatkuvasti, kunnes saatte. Meidän osamme on jatkuva rukous. Jumalan osa on vastata. Ja hän vastaa.

Esteet ovat meidän puolellamme. Jatkuvassa rukouksessa Jumala kasvattaa meitä, paljastaa sisimpämme pahuutta ja opettaa etsimään hänen tahtoaan. Joudumme joskus rukoilemaan vuodesta vuoteen, päivällä ja illalla, aamulla ja yöllä ja tuntuu ettei Hän kuule. Mutta kyllä hän kuulee. Hän koettelee meidän kestävyyttämme ja kärsivällisyyttämme ja kasvattaa meitä kiinni itseensä. Hän kasvattaa meitä itseään ja toinen toisiamme varten. Viivyttäessään vastausta hän myös valmistaa meitä ottamaan vastaan parempaa kuin olemme pyytäneet. Ole lohdullisella mielellä, jos hän ei heti avaa. Ajattele vanhempaa, joka istuu huoneessaan valmistamassa iloista yllätystä lapselleen, jonka pitäisi tulla sisälle määrättyyn aikaan. Mutta lapsi tuleekin liian aikaisin. Kolkutti, mutta hänelle ei avattu. Lapsi tuli murheelliseksi. Miksei hänelle avattu? Siksi, että yllätyksen valmistelutyöt olivat kesken.

Vastaus voi viipyä myös siksi, että rukous on taistelua henkivaltoja vastaan, jotka pyrkivät estämään Jumalan tahdon toteutumisen. Profeetta Daniel rukoili, mutta vastauksen saaminen kesti 21 päivää. Hänelle ilmestyi enkeli, joka sanoi: ”Älä pelkää Daniel, sillä sanasi on kuultu ensimmäisestä päivästä lähtien, jona käänsit sydämesi etsimään ymmärrystä ja nöyrtymään Jumalasi edessä. Sinun sanojesi tähden minä olen tullut. Persian enkeliruhtinas seisoi minua vastustamassa 21 päivää, mutta sitten Mikael ylienkeli tuli avukseni. Nyt olen tullut selittämään sinulle, mitä kansallesi tapahtuu päivien lopulla.” (Dan. 10:12-14)

Joka tapauksessa Jeesuksen viesti on selvä: älä väsy, odota ja rukoile, sinä et odota turhaan. Se kannattaa! Jos kerran kannattaa pyytää avuksi vastahakoista ja hävytöntä ystävää, kuinka paljon ennemmin hänen apuaan, joka itse on rakkaus. Jumala on toisenlainen kuin ihminen, jonka sisimmässä asuu synti ja itsekkyys.

Mutta rakas ystävä. Ei Jeesus tarkoita sitä, että sinun tulee aina rukoilla pitkään ja hartaasti. Kyllä Jumala vastaa myös nopeasti, sillä hän mitoittaa rukousvastauksensa sinun tasollesi ja olosuhteisiisi. Ps. 62:9 sanoo: ”Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki, mikä sydäntänne painaa. Jumala on turvamme.” Tuo siis kaikki, äläkä jätä mitään kertomatta. Saat tulla syliin ja kietoa kätesi Isän kaulaan. Hän ymmärtää sinua pohjaan asti. Katsotaan sitten asioita yhdessä, turvallisesti ja rakkaudella. Isä auttaa. Ja hän ymmärtää, vaikkemme osaisi kunnolla muotoillakaan rukoustamme. Pieni lapsi rukoili iltarukouksen: siunaa Isä ruokamme. Vanhemmat hymyilivät vieressä. Jumala kuuli ja ymmärsi lapsensa tarkoituksen.

Ja kuuntele myös tätä: Jumala on hyvä. ”Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.” (Hepr. 4:16). Sinä saat tulla. Sinä olet tervetullut, sinua odotetaan. Ja kaikki sinun asiasi olivatpa ne sitten kuinka suuria tai pieniä tahansa, ja sinä itse olet Jumalalle tärkeä. ”Unohtaako äiti rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda.” (Jes. 49:15). Tarpeesi, hätäsi, ilosi ja surusi kuullaan ja ne otetaan vakavasti ja niitä katsotaan yhdessä. Älä pelkää äläkä ole murheissasi. ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:6-7)

Rukous

ei ole tiettyjen muotojen noudattamista, se on sydämen nöyrää ja vilpitöntä puhetta Jumalan kanssa. Se ilmaisee sisimpämme tuntoja. Rukous vie meidät aina itsemme tutkimiseen ja syvyydestä huutamiseen. Vetoamaan Jeesukseen, koska vain hänen kauttaan meillä voi olla yhteys elävään Jumalaan. Avain on Jeesuksessa. Oletko sinä Jeesuksen oma?

Rukouksen kuulemiseen liittyy muutakin. Me unohdamme sen ja pidämme itsestään selvänä, että kun minä suvaitsen pyytää, Jumala on ilman muuta velvollinen vastaamaan minulle ja mahdollisimman pian. Ikään kuin hän olisi meidän juoksupoikamme.  Raamattu sanoo: ”Mitä ikinä me häneltä anomme hänen tahtonsa mukaan, sen me saamme.” Periaatteet ovat yksinkertaiset: 1) usko Jeesukseen 2) pyydä Jumalan tahdon mukaan ja 3) pane sydämeltäsi pois kaikki tietoinen synti, sillä Jumala ei kuule sellaisen rukousta, joka haluaa pysyä synnissä. (Jes. 59:2. ) Pyynnön tulisi siis olla sellainen, että Jeesus itse voi kirjoittaa nimensä sen alle.

Kun kolkutat Jumalan sydämelle, et välttämättä saa, mitä haluat, mutta kuitenkin aina sen mitä tarvitset.

Jeesus sanoi, ettei kukaan isä anna lapselleen käärmettä tai skorpionia. Skorpioni on erittäin myrkyllinen. Rabbit opettavat mm: ”jos käärme lähestyy sinua, kun rukoilet ja se kiertyy vaikkapa jalkaasi, et saa lopettaa rukoustasi kesken hätistääksesi sen pois. Mutta jos skorpioni lähestyy sinua, täytyy hypätä ylös ja lopettaa rukouksensa.” Jumala on hyvä eikä hän koskaan anna lapselleen mitään pahaa, mitään sellaista, joka vahingoittaa häntä. Mutta me osaamme kyllä rukoilla itsellemme sellaisiakin asioita. Onneksi Jumala ei niitä toteuta. Hän ei anna lapsilleen huonoja lahjoja.

Alussa kysyin, mitä toivoisit ja haluaisit nyt eniten?

Jeesus sanoo, mikä on kaikkein arvokkainta, mitä kukaan voi saada: se on Pyhän Hengen lahja. Kannattaa siis pyytää Häntä. Eräs mielisairaalassa ollut mies sanoi kerran: ”ilman Pyhää Henkeä ei pärjää”. Hän oli oikeassa. Sillä ilman Pyhä Henkeä kukaan ei voi pelastua ja saada ikuista elämää. Ilman Pyhää Henkeä meillä ei ole yhteyttä elävään Jumalaan. Pyhä Henki tuo yhteyden ja vielä enemmän, hän haluaa asua sinussa ja muuttaa sinua Jeesuksen kaltaisuuteen. Tässä rukous, varsinkin jatkuva rukous on tärkeä, se muuttaa sinua. Ennen muuta Pyhä Henki kirkastaa meille Kristuksen. Hän näyttää tärkeimmän, katso 2. Kor. 5:19,21. Hän kertoo, että sinä olet Jumalalle rakas ja hän haluaa sinun pelastuvan. Jeesus sanoo: ”Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa? Millä voi ihminen ostaa sielunsa takaisin? Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan. (Matt. 16:26-27)

Laitapa käsi sydämellesi

Jos olet epävarma siitä, oletko sinä Jumalan lapsi ja Jeesuksen oma ja kuuleeko Jumala sinua, muista kastettasi.  Kasteessa sinut on otettu sisälle Jumalan valtakuntaan ja sinulle on annettu lahjaksi usko. Jos olet pysynyt uskossa, pysy siinä loppuun asti. Jos olet epävarma uskostasi, Jeesus sanoo: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma.” Katso 1. Joh. 1:9 ja Sananl. 28:13-14 sekä Room. 10:17 ja Luuk. 11:28. Kuule siis Jumalan sanaa ja pane siihen turvasi, saat luottaa siihen. Tule synteinesi Jeesuksen luokse, niin saat kaikki syntisi anteeksi. Sinun ei tarvitse kolkuttaa ikuisesti, saat jo heti uskoa kaikki syntisi anteeksi ja omistaa Jeesuksen ja Pyhän Hengen. Pyydä Jeesusta elämääsi, ei vain täksi päiväksi, vaan koko elämäsi ajaksi ja seuraa häntä. Silloin saat olla varma, että myös sinun rukouksesi kuullaan Jumalan lapsena ja Jeesuksen omana.