AJATUKSIA RAAMATUSTA LAPSEN JA VARHAISNUOREN KIRJANA

Marja Heimala-Pelkonen
Lahden Elojuhlat 2017

Kun olin pieni, äiti tai isä luki minulle iltaisin jatkokertomuksena Fredrik Wislöffin kirjaa Maria. Joku aika sitten luin sen uudelleen, divarista löydettyäni.  Hämmästyin, miten paljon kirja puhutteli ja samalla ymmärsin, että se on ollut hengellisen elämäni lähtökohtana.  Maria-kirjassa oli lämpimästi, eläytyen ja tutkitusti kuvattu Jeesuksen äidin elämänkaarta.  Äitini lukemasta mieleen palautuu henkeäsalpaava hätä: jättääkö Joosef Marian ja peiton alle tukahdutettu itku, kun Jeesus ristiinnaulittiin. Keskeistä olivat siis vahvat tunteet.

Julia Saariniemellä, 10 v.,  eräs mieliaine koulussa on uskonto.  Saman ikäisellä serkulla Juuso Lanulla koulun mieliaine on englanti. Kysyin sitä heiltä Lahden Elojuhlilla.  Julian mukaan tähän asti mielenkiintoisin Raamatun kertomus puhuu Vanhan testamentin Joosefin elämästä. Joosefin veljekset kiinnostivat Juliaa, koska hänenkin pikkuveljensä on nimeltään Leevi ja perheen kolmas lapsi niin kuin Raamatussakin. 

Raamattu ei ole puhekokoelma, vaan Jumalan kertomus.  Jeesuksen opetukset ovat kertomuksia ja siksi ne ovat olleet eläviä kautta aikojen.   Arvokkaaksi koettu kertomus koskettaa kuulijaa. Voimme soveltaa sitä omaan aikaamme ja elämäämme.  Maailma muuttuu, mutta Jumalan ikuinen kertomus pysyy. 

Vanhasta testamentista 40 % on kertovaa ainesta esim. 1. Moos., Joos., Tuom., Ruut, 1-2. Sam., 1-2. Kun., 1-2. Aikak., Dan. ja Uudesta testamentista evankeliumit ja Apostolien teot.  Niissä kuvataan, miten Jumala toimii luomassaan maailmassa. Sieltä avautuu Jumalan huolenpito ja rakkaus ja hänen suuret tekonsa. Sieltä paljastuvat myös ihmisten epäonnistumiset ja pettymykset, vaikea elämä ja Jumalan pettymykset luomansa ihmisen ja oman kansansa kohdalla.

Raamatun kertomuksissa on kolme tasoa: Jumalan maailman suunnitelman taso, Israelin kansan historian taso ja yksittäisen ihmisen kertomuksen taso. 

Kertomukset koskettavat koko ihmistä: tietoa, tahtoa ja tunnetta.   Ne ovat uskon äidinkieltä. Jumalasta ei saanut tehdä kuvaa, mutta Jumala teki itsensä konkreettiseksi ja käsitettäväksi kertomusten avulla.  Uskossa on kysymys jumalasuhteesta, jota opitaan kuvattujen tapahtumien kautta ja elävässä vuorovaikutuksessa aikuisen, lapsen ja varhaisnuoren välillä.  Ikivanha kokemus on, että se mistä kerrotaan, tulee eläväksi nykyhetkessä.  Sanassa on voimaa.   

Kaikki Raamatun tapahtumat eivät ole lasten kertomuksia eivätkä kaikki Raamatun kertomukset ole aikuistenkaan kertomuksia ilman Raamatun opiskelua.  Raamattukouluakin tarvitaan, että ymmärtäisimme vaikkapa Tuomareitten kirjan maailmaa.

Lapsen hengellisessä kasvatuksessa on tärkeää vahvistaa ensin perusturvallisuutta: Niin kuin Hyvä Paimen pitää huolta lampaistaan, niin Taivaan Isä rakastaa lapsiaan.  Vasta tämän oivalluksen jälkeen voi edetä vaikeimpiin kysymyksiin. Lapsen varttuessa tunne ja ajattelu kehittyvät.  Kysymykset viriävät itsestään.   Kun lapsi ihmettelee ja kyselee, aikuisen tehtävä on olla läsnä ja kuunnella.  Aina ei ole vastauksia. Rehellisesti voi kertoa: en tiedä, otan selvää, kysytään papilta, pyhäkoulunopettajalta, mummilta, etsitään kirjoista… Jos aikuinen ahdistuu tai sivuuttaa meneillään olevan pohdiskelun, lapsi sisäistää uskonkin ahdistavana ja hämmentävänä.  Kielteistä jumalakuvaa voivat vahvistaa vastaamattomuus ja sitoutuminen vääriin mielikuviin.    Kaikkea ei tarvitse silti ymmärtää eikä kaikkea tarvitse juurta jaksain selittää.  Raamatun kertomukset ovat monitasoisia. Kun kertomus jää auki, se elää omaa elämäänsä.  Pyhä kertomus alkaa jossain elämänvaiheessa puhutella.   Aikanaan herää pohdinta: miksi lammas jätti Hyvän Paimenen lauman, miksei se pysynyt mukana?  Eksyikö se tahallaan?    Me aikuisetkin ihmettelemme Hyvän Paimenen kuolemaa.  Eikö Jumalalla ollut muuta keinoa kuin Poikansa kuolema ihmisen pelastamiseksi?  Emme ymmärrä kaikkea tai emme ymmärrä vielä.  Pyhä Henki opettaa, puhuttelee ja muistuttaa, sitten kun elämässä tulemme sille kohdalle.

On tunnettava kertomuksia, jotta voisi kokea niiden voiman. Lue lapselle, ole läsnä, kuuntele, vastaa, malta odottaa hetkeä, kun hän kysyy itse ja ihmettelee.   Aikuisen tehtävä on olla turvallinen syli ja turvallisesti Jumalan lähellä.  Se on voimavara.  Kun varhaisnuorilta kysyttiin, mikä heille on tärkeintä, vastaus oli: ”että joku kuuntelee…”  Kertomustensa kautta Raamattu on lapsen ja varhaisnuoren kirja. Varhaisnuoren kanssa on hauskaa ja haastavaa.  He eivät päästä helpolla, mutta heidän seurassaan rikastuu.

KERTOMUS
Johannes kiipeää ylös vuoren rinnettä.  Päivä on lämmin.  Onhan kevät. Hän katselee kukkia punavuokkoja ja miettii näkyykö jo ystäviä täällä.  Miksi Jeesus on käskenyt meidän tulla tänne?  Viime päivinä on tapahtunut paljon.  Ensin oli surua Jeesuksen kuolemasta. Sitten levisi iloinen uutinen: Jeesus elää.  Olihan Johannes itsekin nähnyt tyhjän haudan ja Jeesuksen.

Mutta mitä nyt tapahtuu?

  • Pietari, sinäkö sieltä tulet? Tiedätkö sinä, miksi Jeesus on käskenyt meidän tulla tänne vuorelle?
  • En, kuulin siitä Marialta. Mutta Maria ei tiennyt, mitä asiaa Jeesuksella olisi. Kyllä Maria oli riemuissaan, kun hän kertoi, että oli nähnyt Jeesuksen.

Johannes ja Pietari saapuivat tutulle vuoren rinteelle.  Siellä oli Jeesuksen ystäviä, joita he tervehtivät iloisina.  Mutta Jeesusta ei näy ystävien joukossa.  Kaikki odottavat.

Sitten yhtäkkiä he huomaavat, että Jeesus onkin tässä, heidän keskellään.  Kaikki kumartavat ja rukoilevat Jeesusta.  Mitähän asiaa hänellä on meille? Jeesus katsoo lämpimästi jokaista ystäväänsä ja sanoo:

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.  Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Kun Jeesus oli mennyt, Johannes koskettaa Pietaria ja sanoo:

  • Hän antoi meille tehtävän.
  • Niin eikä meidän tarvitse enää ikävöidä. Hän lupasi olla kanssamme kaikki päivät. 
    Kertomus on lyhennelty kirjasta: Kertokaa tämä lapsille, Lasten Keskus 1986

Rukoilemme
Rakas Jeesus, kiitos siitä, että olet aina kanssamme.
Anna ystäviä niille, jotka ovat yksinäisiä.
Kiitos siitä, että saamme rukoilla sinua ja sinä vastaat meille.
Rakas taivaan Isä, siunaa koko maailmaa, siunaa maailman lapsia.
Anna rohkeutta niille, jotka pelkäävät.
Anna turvapaikka niille, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa.
Anna rakastavia ihmisiä niille, jotka on hylätty.
Lohduta niitä, jotka surevat.
Paranna ja hoida niitä, jotka ovat sairaana.
Kiitos siitä, että annat anteeksi pahat tekomme ja sinä rakastat lapsia ja aikuisia, vanhoja ja nuoria ja yhdessä saamme olla sinun lapsiasi.  Aamen.

Lähteet mm. Hilkka Ylönen, Pertti Luumi: Kertomus on tie, Lasten Keskus 2002