KIITOKSIA  MYYJÄISISTÄ!

Kun Raamattukoulun ovikello soi, on jännittävää kuka ja mitä sieltä on tulossa.  Myyjäisviikolla summeri piippasi usein. Maanantaina tulivat siivoustalkoolaiset. Kun koulumme keittiö muutetaan tuotantolaitokseksi ja sali kaupaksi, alkuvalmistelut ovat päivän homma. Ekstrasiivotaan keittiön kaapit, kalustetaan sali, silitetään essut ja pöytäliinat.  Haetaan kymmeniä kiloja jauhoja, leivontarasvoja, sokeria, yli sata kananmunaa ja muita tarvikkeita seuraavien päivien jatkojalostukseen. Jos olet käynyt koulun keittiössä, tiedät kuinka pieni se on. Myyjäisviikon päivinä siellä oli parhaimmillaan yhtä aikaa yli kymmenen ihmistä töissä.  Liedellä porisevat kuumat, isot kattilat ja suuri leivinuuni on polttavan kuuma.  Lisäksi tiskipaikka avoimine kaapinovineen ja kosteine lattioineen on keskellä kulkuväylää. On ihmeiden ihme, että tunnelma on hauska eikä vahinkoja satu. Joka kerta mietin, miten ruuhkaa voisi välttää, mutta leipoa ei voi aikaisemmin eikä perunoita ja juureksiakaan voi kuoria varastoon.  Kukaan ei ole liikaa.

Myyjäispäivänä jännittää kuka on noteerannut kutsun ja voi tulla ostoksille. Tuttujen ja tuntemattomien kohtaaminen on ilo ja koskettavaakin.  ”Tules tänne, voisitko rukoilla puolestani.”   ”Tulin näin ajoissa, että ehdin alkuhartauteen!”  ”Tätä koulua haluan olla tukemassa!” ”Kiitos, kun pyysit minua!”  ” Minäkin haluan olla mukana!”  Paljon oli myös hengellistä asiaa. Työlistasta laskin, että viikon aikana työväkeä eri tehtävissä oli lähes 40. Myyntipöydillä oli tarjolla pullaa, kakkuja, sämpylää, piirakoita, keittoja, puuroja, sukkia, käsitöitä, enkelikoruja, arpoja, kirppistavaraakin, kirjoja ja ”kahvilassa” herkkupöytä.

Saimme kokoon taloudellista tukea myyjäispäivänä 4400 euroa. Ennakkoon myytiin tuotteita elojuhlista lähtien 1000 euron verran ja vielä jälkeenpäin olemme kartuttaneet kannatusyhdistyksen kassaa. Tällä kaikella tuemme Raamattukoulun työtä. Tammi-helmikuun kirjeessä kerromme Helsingin Raamattukoulusäätiön kannatusyhdistys ry:stä tarkemmin. Siunatkoon Herramme jokaisen euron ja sentin omaan käyttöönsä.

Jos ehdit, piipahda koululla katsomassa olisiko siellä lahjaideoita, ainakin kalentereita ja joulukortteja on.   Äskettäin televisiossa näytettiin elokuva Armi Ratiasta. Siinä hän monta kertaa toisti: ”Marimekko on elämäntapa!”   Niin taitaa olla Raamattukoulukin – elämäntapana yhdessä tekeminen, toisista välittäminen ja Jeesuksen rakkaudesta kertominen.

Kiitos, kun rukouksin kannat Raamattukoulua.  

Lämpimin ja siunaavin ajatuksin

Marja Heimala-Pelkonen