Toiminnanjohtajan palsta

Hyvä Ystävämme!

31. lokakuuta 1517 Martin Luther naulasi 95 teesiä Wittenbergin linnankirkon oveen. Tästä alkoi uskonpuhdistus (tai reformaatio, niin kuin nykyisin nimitetään), jonka alkamisesta tulee pian tasan 500 vuotta. Tällä teolla Luther asettui näkyvästi vastustamaan kirkon väärää opetusta liittyen aneiden kautta saatavaan pelastusvarmuuteen. Luther tuomitsi anekaupan jyrkästi sanoen: ”Paavillinen ane ei anna anteeksi ainoatakaan syntiä, rauhan voi saavuttaa vain Kristuksen sanassa uskon kautta.”

Luther löysi vastauksen Raamatusta kysymykseen, miten ihminen pelastuu. Opettaessaan yliopistossa Uutta testamenttia, hänelle viimein aukeni Roomalaiskirjeen lohduttava sanoma, että ”Jumala on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen (Room. 3:26)”. Hän kiteytti ihmisen pelastumisen tunnetuksi tulleisiin sanoihin: ”Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.”

Kaksi muuta Lutherin tärkeää periaatetta ovat: kaikkea on arvioitava ainoastaan kirjoitusten mukaan (sola scriptura) sekä Jumalalle tulee antaa kaikesta kunnia (soli Deo gloria).

Olen itsekin noin 20 vuotta sitten kipuillut joidenkin Roomalaiskirjeen kohtien äärellä, kun en niitä oikein ymmärtänyt. Yksi näistä kohdista oli Room. 1:17 ”Uskosta vanhurskas saa elää”. En millään ymmärtänyt tätä lausetta, kunnes eräs vanhempi kristitty opasti, että ajattele sitä asiaa niin, että lisäät lauseen loppuun sanan: iankaikkisesti. Tämä ikään kuin avasi uuden näkökulman Paavalin lauseeseen. Itselläni oli ollut perspektiivivirhe ajattelussa. Ajattelin elämää vain tässä ajassa

Lutherin periaatteet ovat edelleenkin ajankohtaisia. Arvioimmeko kaikkea Raamatun avulla myös meidän aikanamme? Muistammeko antaa kunnian Jumalalle kaikesta? Välillä tuntuu siltä, että Lutherin tekemät hienot löydöt uhkaavat jäädä nykyisen kirkkopoliittisen keskustelun jalkoihin. Hukkuuko hyvän paimenen ääni kaiken melskeen keskellä?

Todellista reformaatiota on mielestäni se, kun teemme kuten Luther eli ammennamme vettä elävien vesin lähteiltä: Jumalan Sanasta. Sieltä voimme tehdä yhtä hienoja löytöjä kuin hän. Se on meille elämän leivän ja elävän veden lähde, joka pulppuaa iankaikkiseen elämään.

Lutherin ajatuksiin voi perehtyä esimerkiksi erään hänen pääteoksensa, Galatalaiskirjeen selityksen kautta. Luther piti sitä erityisen tärkeänä siksi, että nimenomaan Galatalaiskirjeessä Roomalaiskirjeen ohella tulee ”pelastus yksin Jumalan armosta uskon kautta” kirkkaana ja lohdullisena esille.  Lutherin Galatalaiskirjeen selityksestä alustaa Suomen Teologisen Instituutin vs. pääsihteeri Jari Rankinen pe-la 20.–21.10. 2017 Helsingin Raamattukoululla Syventäen Raamattua -jaksolla.

Siunattua syksyn jatkoa sinulle!

HELSINGIN RAAMATTUKOULU

Jari A. Jolkkonen työtovereineen