HALUAN AJATELLA  KOKONAISUUKSIA 

Lähikuvassa Sirkku Kyyrönen

350Kosketuksen seurakuntaan ja uskonasioihin Sirkku Kyyrönen sai aikoinaan ylivieskalaiselta hartaalta körttimummoltaan. Keski-Pohjan-maalla vietettyjen nuoruusvuosien jälkeen Sirkku tuli työn perässä Helsinkiin. Viime kuukaudet hän on ollut vuorotteluvapaalla, mutta tätä lukiessa jo työpaikallaan Meilahden tornisairaalan neurologisella osastolla.

Mikä sinut sai opiskelemaan Raamattua?

Työvuosien mittaan meillä on ollut monenmoista hyvinvointikoulutusta.  Meitä kymmenen vuotta nuoremmat kouluttajat ovat kertoneet hienoista uusista oivalluksista ja henkilökuntaa on haastettu, suorastaan vaadittu innostumaan niistä. Sisäistimme uudet opit ja innoissamme aloimme toteuttaa niitä, mutta muutaman vuoden kuluttua tulivat uudet hehkeät kouluttajat ja me olimme naurettavan vanhanaikaisia. Taas aloitimme alusta ja meitä haastettiin uusin opein uusiin tuuliin.  Oma olo oli kuin tuuliviirillä, joka heiluu joka tuulen mukana.

Aloin kysellä mielessäni: Voisiko olla olemassa jotain pysyvää, jotain muuttumatonta, jotain kestävää, johon voisi luottaa? Perheessämme ollut onnettomuus myös pysähdytti. Mielessäni alkoi elää Raamatun sana: ”Herran sana pysyy iäti,” 1. Piet.1:25.   Etsin vastausta kirkosta. Jumalanpalveluksessa tuntui niin kuin olisin kuullut elokuvista katkelman toisen kertomana, mutta itse en ollut nähnyt sitä. Niin kuin keskustelisin kirjasta, jota itse en ole lukenut.  Ketä nämä ihmiset ovat, joista Raamatussa kerrotaan? Pitäisi saada joku kokonaiskäsitys, mistä oikein puhutaan. Kaikesta tästä pohdiskelusta syntyi vahva tarve ottaa selvää.

Näitä ajatellessa sain tiedon Helsingin Raamattukoulun monimuoto-opiskelusta.  Kurssille lähdin asenteella: tämä on pitkä vaellus.  Aina ei aurinko paista enkä ymmärrä kaikkea eikä vaelluksella maasto ole helppoa. Päätin kuitenkin kerran elämässäni lukea ja opiskella Raamatun läpi. Jo ensimmäisellä kerralla Raamattukoulussa minulle, varovaiselle ja epäluuloiselle ihmiselle, oli merkittävä kokemus: täällä on tuntemisen ja ajattelemisen vapaus.  Mitään uskomisen pakkoa ei ollut.  Kurssipäivät menivät kuin siivillä.  Tärkeää oli ajatella, miettiä, tehdä omia oivalluksia. Raamatun lukeminen kotona ja etätehtävien tekeminen ohjasivat juuri tähän.

Vuoden opiskelussa tekstiä ja luettavaa oli paljon ja siitä syntyi kiinnostus tietää enemmän ja ottaa selvää lisää. Elämän tilanteet muuttuvat, minä muutun, mutta Jumalan Sana ei muutu.  Se tuo elämään myös turvaa. Erään ystäväni kanssa lähetämme kerran kuukaudessa toinen toisillemme Raamatun kohdan ja pohdimme, miten me ymmärrämme sen nyt.  Esimerkiksi viime pyhän Martta ja Maria -tekstistä nousi ajatus, kun pohdin Jeesuksen ja Martan kohtaamista Lasaruksen kuoltua, ettei usko kaadu kriiseissä.  Martalla oli luja usko.

Olet ollut useilla Syventäen Raamattua -kursseilla, viime viikonloppuna psalmien kurssilla.  Mitä siitä jäi päällimmäiseksi?  

Kun on ollut monilla kursseilla, ihmiset alkavat käydä tutuiksi. Ilmapiiri on edelleen virkistävä, yhdessäolo sallivaa ja toista kunnioittavaa. Ihmiset ovat Raamatun tuntemistasoltaan hyvinkin erilaisia, mutta jokainen voi miettiä aidosti omaa itsensä kehittämistä, ei ole osaamiskilpailua.  Raamattua voi lukea yksin, mutta yhdessä saa latausta ja tapaamisesta voimia.

Psalmien kurssi oli hyvä. Erityisesti minua puhutteli psalmien ja tekstien kokonaisuus jumalanpalveluksessa ja se oivallus, miten paljon virsikirjassamme on psalmeja. Jotkut ovat tehneet paljon työtä jumalanpalveluksen kokonaisuuden eteen.  Psalmeja laulettiin yhdessä ja mekin lauloimme.  Psalmit ovat oikea virsi- ja rukouskirja.

Elokuva Viulunsoittaja katolla päättyy kuvaan, jossa kylä palaa.  Juutalainen laulaa: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”  Ps. 22:2.   Ihmettelin joskus, miten juutalainen käyttää samoja sanoja kuin Jeesus.   Nyt oivalsin, että psalmithan ovat Jeesuksenkin rukouskirja ja asioiden välillä on yhteys.

Sirkku Kyyröstä haastatteli Marja Heimala-Pelkonen