LAURA REINILÄN VUODEN MATKA RAAMATTUUN

353Olin Musiikkitalossa konsertissa enkä täpötäydessä salissa nähnyt ketään tuttua.  ”Olisipa mukava tervehtiä edes yhtä ihmistä!”  Näin miettiessäni kuulin joukosta iloisen äänen: ”Hei, Marja!”  Samassa jo keskustelimme vilkkaasti profeetta Jeremian elämästä.  Raamatun monimuotokurssimme opiskelija Laura Reinilä oli siinä.

Vielä mielenkiintoisempi oli diplomaatti ja suurlähettiläs Laura Reinilän tulo kurssillemme.  Hän kertoi olleensa käymässä Kajaanissa 93-vuotiaan tätinsä luona juuri sinä maanantaina, kun postiluukusta tipahti Raamattukoulun ystäväkirje. Kirjeessä oli mukana monimuotokurssin esite: ”Ehkäpä tätini ei tuota kurssia tarvitse, mutta minä tarvitsen, ajattelin.  Kurssi näytti kaikin puolin minulle sopivalta.  Se ei ollut liiaksi aikatauluihin sidottu, rytmitys vaikutti hyvältä ja opiskeluunkin saisi tukea.”   Tälle kurssille Laura ilmoittautui lukemaan ensi kertaa elämässään koko Raamattua läpi.

Raamattu ei ollut tuntematon kirja. ”Nuoruudessani osallistuin Ranskassa raamattuleirille mummini lähettämänä. Samalla olen voinut opiskella ranskaa.”   Myös erilaiset kristittyjen ryhmät ja raamatturyhmät eri puolilla työkenttiä olivat tuttuja. ”Olen lukenut myös Hetkinen - Raamatun lukuopasta aikaisemmin.” 

”Monet ovat kiinnostuneita Raamatusta. Kun olen kertonut joillekin olevani Raamattukoulussa, olen kuullut myös kommentin. ’Älä nyt niitä kirjoja lue!’  Raamatun lukeminen on tuntunut pelottavalta. Minusta parempi on uskaltaa tutustua Raamattuun kuin olla tutustumatta. Kannattaa tehdä asiat silloin, kun ne tulevat eteen.  Miksi olla käyttämättä Jumalan antamaa mahdollisuutta?” Laura Reinilä pohti keskustelumme kuluessa.

”Etätehtävien tekeminen on ollut tällä kurssilla paras ilo.  Kysymykset on tehty niin, että on luettava kyseessä oleva raamatunkirja eikä voi etsiä vastausta muista kirjoista. Opintokalenteri ohjaa oivasti ajankäyttöä ja aikataulua.  Olemme paneutuneet itse Raamatun sisältöön. Kurssi on antanut uutta näkökulmaa Hetkisen-lukuoppaan selityksen ymmärtämiseen ja auttanut sijoittamaan sen Raamatun kokonaisuuteen. Hetkisestäkin saa nyt enemmän.  Opiskelussa minulle on avautunut, kuinka tärkeää Jumalalle on ensimmäinen käsky, Jumalan palvelimen, se ettei ole epäjumalia ja kuinka helposti epäusko levisi kansaan Joosuan ja Kalebin epäröinnin myötä Luvatun maan rajalla.”

”Diplomaattina ja suurlähettiläänä ollessani olen tarvinnut Jumalan läsnäolon turvaa.  Olen hakenut sitä eri seurakunnista. Olen kiitollinen diplomaattivuosistani. Neuvostoliitto ja Moskova avasivat ymmärryksen myöhempiin tehtäviin Ranskassa, Australiassa, Tunisiassa. Ukrainassa olin Oranssivallankumouksen aikaan.  Olen tutustunut ortodokseihin, katolilaisiin, anglikaaneihin. Seurakunnissa olen kohdannut myös ihmisiä, joita ei tapaa diplomaatin työssä.   Helsingissä vein kiinalaisen diplomaatin kirkkoon. Jumalanpalveluksen jälkeen hänen kysymyksensä oli: ”Mikä on armo? Mitä on armo?” Libya opetti minulle Jeesuksen vertausta viinitarhantyöntekijöistä, jossa viimeisetkin saivat saman palkan.  Afrikkalaisten siirtotyöläisten on kovaa istua koko päivä auringonpaahteessa ja odottaa, että joku heidät palkkaisi.  Odottaminen on yhtä kovaa kuin työnteko. Jeesus on oikeudenmukainen.”  Kun vein muslimin kristilliseen jumalanpalvelukseen Tunisiassa, hänen ihmettelynsä aihe oli:  ”Miksei täällä puhuttu Kristuksesta?”

 ”Olen toiminut Lauttasaaren seurakunnassa pyhäkoulun opettajana ja olen siellä myös seurakuntaneuvoston jäsen.  Olen mummi ja lapsenlapsillekin Raamatun opettaminen on tärkeää.

Joensuusta lähtöisin oleva nyt eläkkeellä oleva suurlähettiläs Laura Reinilä on kulkenut avoimin silmin maailmalla ja kokenut, miten kristittyjen yhteys kantaa ja kannattelee ja Raamattuun tutustuminen kannattaa aina.

Keskustelun kokosi Marja Heimala-Pelkonen Raamatun monimuotokurssin kahvitauolla toukokuussa 2017