etusivu.jpg

Varatuomari Hannu Äimänen

Siunattu kritiikki

Oletko joskus joutunut kritiikin kohteeksi ja pahoittanut mielesi? Olet yrittänyt parhaasi ja kokenut epäonnistuneesi. Odotit paljon, mutta sait kritiikkiä, joka masensi ja teki olosi kurjaksi. Etsit lohdutusta ja se tulikin  - mutta yllättävässä muodossa.

Itse pidän paljon hengellisiä puheita. Olen huomannut itsessäni merkillisen piirteen. Valmistaudun yleensä puheisiini hyvin. Ennen puhetta saatan kuitenkin jännittää kovastikin ja olla kuin kipsissä, puhe ei tahdo lähteä liikkeelle oikein millään. Vapautumisen tunnetta saa hakea, mutta kahleet kyllä löytyvät. Suu on kuiva kuin korppu ja niskaa jännittää. Polvet ja housunlahkeet tutisevat (siksi varustaudunkin yleensä pyykkipojilla). Puheen jälkeen taas vaivun masennukseen ja itsesyytöksiin ja koen epäonnistumisen ja huonouden tunnetta.  Olo on vähän sellainen kuin ystäväni Tapani Suonto luonnehti: ”Ennen puhetta pelottaa ja jälkeenpäin hävettää.” Mutta ei tässä kaikki. Puheen aikanakin koen, ettei se kiinnosta ketään, olen tylsä ja monotoninen, pitkäpiimäinen ja iloton ja vitsini eivät uppoa kuulijoihin. Kukaan ei kuuntele ja puhe on väkinäistä. Ääni juuttuu kurkkuun tai kohoaa falsetiksi. Katseet ovat sääliviä ja kauhistuneita. Tekee mieli vaipua maan alle ja poistua pakoputki pöllyten takavasemmalle ajatuksin ”nyt saa riittää, ei koskaan enää!” Ja sitten tulee kritiikki. Se osuu herkimpään kohtaani, itsetuntooni, ja antaa ymmärtää, ettei minusta ole. Ei auta, vaikka toiset sanoisivat (tietenkin harvoin) puheeni olleen erinomainen, mutta yksi sanoo ”kiitos vain, en tule enää uudelleen.”

Kritiikki on kuin Rosvo-Roope, tai vanha ja uskollinen ystäväni saatana, joka vie viimeisenkin onnistumisen ilon. Mistä tämä johtuu? Erään tilaisuuden jälkeen, jossa olin saanut kritiikkiä Herra tuli avukseni. Hän sanoi: minä itse olen kutsunut sinut puhumaan ja haluan, että puhut. Sinä etsit niin paljon ihmisten hyväksyntää ja suosiota. Siksi haluat onnistua niin hyvin kuin mahdollista. Yrität paljon ja valmistaudut huolellisesti, mutta muista, ettei sinun tarvitse eikä tule etsiä ihmisten hyväksyntää ja suosiota. Eikä sinun siksi tarvitse olla huolissasi ja masentua, jos joku kritisoi eikä tykkää. Minä itse olen kutsunut ja valinnut sinut puhumaan enkä minä kutsumustani ja armolahjojani kadu. Sinun ei tarvitse miellyttää eikä yrittää miellyttää ketään. Keskity vain sanoman esittämiseen niin hyvin kuin mahdollista ja lepää tässä armossa ja varmuudessa. Ajattele, että minun tahtoni on, että sinä puhut. Huono olosi johtuu siitä, että olet niin tunnollinen ja vaadit itseltäsi usein kohtuuttoman paljon. Arvostelet itseäsi liian rankasti. Ja keskityt itseesi.

Kun tätä kuuntelin, tajusin: Jeesus antoi minulle nyt suuren lahjan. Se tuli kritiikin muodossa. Tuo kritiikki sai minut näkemään todellisen ongelmani: hyväksynnän tarpeeni ja miellyttämisen haluni. Sellainen panee yrittämään ja vie vain vaatimuksiin. Ei tarvitse! Jumala rakastaa ilman sitäkin. Olet yhtä rakas silloin kun onnistut ja silloin kun epäonnistut. Jumala on rakkaus ja hän ei muutu. Saat levätä. Ole vapaa ja oma itsesi.

Miellyttämisen halu voi olla syvässäkin, alitajunnassa asti. Menin kerran koiramme Jaskan kanssa ulos. Puiston penkillä istui kolme nuorta miestä. He kysyivät ”Hei, olitko sä eilen Rolling Stonesin konsertissa?” Sanoin, etten ollut, mutta silloin kuin rollarit ensimmäisen kerran olivat Suomessa 1960 luvulla Yyterissä olin. Kerroin, että siellä oli ollut paljon kansaa ja meno oli ollut tosia makea. Pojat sanoivat ”sähän olet hyvä jätkä”. Vaihdoimme vielä pari sanaa ja lähdin pois. Sitten aloin nauraa: mitä ihmettä olin tullut sanoneeksi, enhän minä ollut koskaan ollut rollarien konsertissa! Olin sumeilematta valehdellut. Miksi? Vain siksi, että halusin miellyttää näitä nuoria. Miellyttämisen halu oli niin suuri, että se lähti alitajunnasta asti. Pyysin anteeksi Herralta. Ja uskon, että hän antoi.

Mitä tästä opimme? Herra näkee sydämesi ja tarpeesi. Hän tietää, mikä painaa ja mistä kulloinkin on kysymys. Hän ei kutsunut meitä kahleisiin, vaan elämään ja vapauteen. Elämään juuri sellaista elämää, johon sinut on kutsuttu. Älä turhaan epäile lahjojasi, työtäsi ja kutsumustasi. Ole vapaa. Sinun ei tarvitse yrittää olla joku toinen eikä jotain muuta kuin oma itsesi, sillä vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Älkää olko ihmisten orjia!