etusivu.jpg

Varatuomari Hannu Äimänen

Lauantain sana 13.2.2016

Oletko armollinen itsellesi? 

Miksi tällainen aihe? Kysymys nousi mieleeni viime kesänä, kun luin rovasti Jorma Kalajoen kirjaa ”Johdatuksen maamerkkejä.” Kirja oli niin hyvä, että luin sen kolmeen kertaan. Kysyin itseltäni, miten suhtaudun itseeni, olenko armollinen itselleni? Vai rasitanko itseäni sellaisilla asioilla, joilla ei pitäisi. Havaitsin, etten ollut itselleni lainkaan niin armollinen kuin voisin olla. Minussa oli paljon piirteitä ja asenteita, jotka toimivat minua vastaan ja jotka estivät hyvää elämää. Mutta miten voi olla armollinen itselleen? Mikä on itselleen armollisuuden salaisuus? Otan esille kolme kysymystä: miten suhtaudut vaatimuksiin, miten suhtaudut huoliin ja murheisiin ja vähätteletkö itseäsi?

1.Miten suhtaudut vaatimuksiin?

Olen koulutukseltani lakimies ja joutunut siksi paljon tekemisiin lakien, asetusten ja erilaisten vaatimusten kanssa. Kesällä huomasin, että se on tiedostamattani jättänyt jälkensä minuun. Vaikka julistan evankeliumia ja uskon sen sisäistäneeni, minun oli pakko myöntää, että olin lakihenkisempi kuin luulinkaan. Miksi? Koska en elänyt Kristuksessa niin kuin olisin voinut elää.

Suomen ehkä tunnetuin viime vuosikymmenien evankelista Kalevi Lehtinen kertoi, että eräs opiskelija kääntyi kerran hänen puoleensa ja kertoi langenneensa jälleen kerran samaan syntiin. Hän pyysi Kalevia haukkumaan hänet oikein kunnolla, jotta hän tekisi parannuksen eikä enää lankeaisi samaan syntiin. Kalevi sanoi, ettei hän tee sitä, koska ensinnäkään se ei auttanut häntä yhtään, vaan vie hänet vain entistä kireämpään hengellisyyteen, ja toiseksi, jos hän sen tekisi, tästä tuntuisi vain entistä kurjemmalta, kun Lehtisen Kalekin hänet vain haukkui. Ja kolmanneksi: Jumala ei asennoitunut häneen tuolla tavalla. Kalevi kehotti häntä siksi olemaan kiduttamatta itseään turhaan, sillä masokisteja oli jo maailma täynnä. Synti ei koskaan lähde piiskaamalla. Piiskaaminen synnyttää vain lisää syntiä. Jumalalla on jotain parempaa. Anteeksianto, hyväksyntä, ilo ja rakkaus. Ja vielä enemmän: Kristus. Ja Kristus haluaa olla sinulle armollinen. Hän haluaa, että olet sitä myös itsellesi ottamalla vastaan hänen armahduksensa.

Kalevi kertoi tehneensä itselleen uskonelämänsä alkuaikoina syntilistoja. Hän osti itselleen vihon, johon hän ajatteli kirjata kaikki tekemänsä synnit. Hän osti niin pienen vihon kuin mahdollista, koska arveli sen varmasti riittävän. Ensimmäisen päivän iltana hän katsoi merkintöjään ja huomasi vihon olevan jo huolestuttavan täynnä. Ensimmäisen viikon aikana hän oli jo aivan epätoivoinen, kun vihko vain täyttyi. Lopulta hän heitti sen pois. Sen jälkeen hän yritti elää mahdollisimman kunnollisesti niin, että tekisi syntiä vain mahdollisimman vähän. Jossain vaiheessa hän kuitenkin tajusi, että ratkaisun täytyy olla jossain muualla kuin siinä, että yrittää hampaat irvessä suoriutua tästä elämästä puhtaana. Hän piti itseään aivan mahdottomana, vastenmielisenä ja epäkelpona Jumalalle. Hän ei ymmärtänyt, että Jumala tahtoi olla hänelle armollinen ja että hän tahtoi Kalevin olevan sitä itselleenkin.

Sitten erään päivänä Kalevi sattui lukemaan Psalmia 103:14 (1938 käännös) ”Sillä hän tietää, minkälaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.” Seurasi totaalinen pysähdys. Kalevi ajatteli: Tomuhan on arvotonta ja hyödytöntä, vastenmielistä ja käyttökelvotonta. Jumalakin tiesi, että hän oli arvoton, hyödytön, vastenmielinen ja käyttökelvoton. ”Hän tuntee….. hän tietää…hän muistaa…” Sitten välähti: Vaikka Jumala tiesi, että hän oli täysin arvoton ja hyödytön, hän rakasti tomua niin paljon, että antoi ainoan Poikansa ristille kuolemaan sen puolesta.

Toiseksi: Jumala tiesi, ettei tomulta voi vaatia mitään. Tomu ei täyttänyt normeja eikä lakeja. Siksi Jumala vaati normiensa täyttämisen omalta Pojaltaan Jeesukselta hänen sijastaan. Tomuna Kalevi oli vapaa vaatimuksista. Hänen ei tarvinnut täyttää mitään mittaa kelvatakseen Jumalalle. Jeesus oli täyttänyt nuo mitat. Hän oli vapaa! Ja Kalevi oli vuosikausia vaatinut itseltään jotain sellaista, mihin hän ei pystynyt, kun hän oli yrittänyt olla kunnon kristitty. Valtava helpotus.

Kolmanneksi: vaikka tomu on arvotonta, Jumalalle se on kallisarvoista. Millä perusteella? Sillä, että tavara on siitä maksetun hinnan arvoinen. Jos ostat vanhan autonrämän ja maksat siitä tuhat euroa, se on sinulle tuhannen euron arvoinen. Jos ostat loistoauton ja maksat siitä monta sataatuhatta, se on sinulle sen arvoinen. – Minkä hinnan Jumala maksoi tomusta nimeltä Kalevi Lehtinen? Poikansa Jeesuksen! Jumala julisti hänet yhtä arvokkaaksi kuin oman Poikansa. Kukaan ei ole koskaan noteerannut ihmisen arvoa yhtä korkeaksi kuin Jumala sinä päivänä, kun hän uhrasi Jeesuksen.

Kalevin ongelma oli   – ja se on tuhansien kristittyjen ongelma – että hän vaati itseltään jotain sellaista, mitä Jumala ei vaatinut. Hänestä oli tullut synti- ja suorituskeskeinen, kun hän yritti kelvata Jumalalle, toisille ja itselleen omilla teoillaan. Hän oli lain alla ja siksi hänen elämänsä oli raskasta ja kireää. Hän ei osannut olla armollinen itselleen, koska hän oli keskittynyt itseensä eikä Kristukseen. Hän ei ollut sisäistänyt evankeliumia eikä osannut siitä elää. Hänen jumalakuvansa oli vaativa, koska hän ei kunnolla tuntenut Jeesusta. Hän ei ymmärtänyt, että Jeesus halusi olla hänelle armollinen, vaan hän vaati itseltään sen täyttämistä, minkä Jeesus oli jo ristillä täyttänyt hänelle hänen puolestaan. Hän ei ollut osannut sitä tätä ennen kunnolla sisäistää eikä siksi olla itselleen armollinen. Hän ei nähnyt, kuinka hyvä Jeesus todellisuudessa oli.

Mistä voit tietää, kuinka hyvä Jeesus sinulle on? Raamatusta. Jumalakuvasi ratkaisee, miten sitä luet. Jos luet sitä vaatimusten näkökulmasta, luet sitä kuin lakimies. Jos taas Kristuksesta ja hänen armostaan käsin, luet sitä kuin perillinen. Kun lakihenkinen löytää Raamatusta jonkun kiellon, käskyn tai velvoitteen, hän kertoo sen heti sadalla ja soveltaa itseensä. Mutta sitten kun hän löytää Raamatusta jonkun lupauksen, hän jakaa sen heti sadalla ja soveltaa itseensä. Tapaan tästä myös itseni ja minun pitäisi tuntea Raamattu ja evankeliumi hyvin ja vapauttavana asiana. En olekaan niin armokeskeinen kuin olin kuvitellut, vaan huomaan itsessäni hullun kiduttajan, joka ei ole lainkaan armollinen itselleen.

Jos sinä olet lain ja vaatimusten alla, kysy itseltäsi, missä on Jeesus?Missä on paljon puhuttu armo, missä on evankeliumi? Missä on anteeksiantamusta ja rakkaus? Jos olet synti- ja ihmiskeskeinen ja perustat elämäsi vain omiin suorituksiisi, et ole itsellesi armollinen, vaan kirouksen alla. Uudessa testamentissa on kaksi kirousta, toinen on Pyhän Hengen pilkka ja toinen on lakihenkisyys. Laki syyttää, käskee, tuomitsee ja kuolettaa. Mutta tiedätkö, että laki – tuo valtava suorituskeskeisyys ja vaatimusten viidakko – on naulittu ristille. Kol 2:13-15: ”Te olitte kuolleita…. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin. Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän tekin Kristuksesta niiden voittajan.” Kun Jeesus kuoli Golgatan ristillä, laki, tuo syyttäjä naulittiin ristille ja se menetti kaiken voimansa ja tehonsa. Vai uskotko, että kukaan ristiinnaulittu olisi jäänyt henkiin? Laki tehtiin Kristuksessa - mutta vain Kristuksessa, sillä Kristuksen ulkopuolella laki on yhtä voimassa – mitättömäksi. Siksi jotta sinä saisit rauhan, saat uskoa, että Jeesus on puolestasi täyttänyt kaiken lain eikä se voi sinua enää uhata, pelottaa, tuomita eikä rangaista.

Rakas ystävä, kun Jumala on sinulle näin armollinen ja näin paljon sinua rakastaa, mikset uskoisi enemmän häntä kuin itseäsi ja suhtautuisi itseesi yhtä armollisesti kuin hän? Tosiasia on, että elät vain kerran. Miksi haluaisit tuhlata elämääsi lain ja suorituskeskeisyyden vankina, Jumalalla on parempaa: Kristus. Ja hän on ostanut sinut vapaaksi lain kirouksesta? Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykään siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” Gal 5:1.

2.Miten suhtaudut murehtimiseen ?

Toinen asia, jossa olen huomannut olevani itselleni armoton, on murehtiminen ja huokailu turhien huolien alla.

Näin kerran mielessäni kuvan, kun olin isäni kanssa kokoamassa isoja kiviä kärryihin ja jouduin sitten itse työntämään niitä kärryjä. Se kuorma oli minulle aivan liian raskas. Ja tiedätkö: syntikuorman vetäminen on sinullekin aivan liian raskasta etkä koskaan voi niitä itse kantaa. Näin itseni työntämässä niitä rattaita ja luulin, että Jumala antaa minulle kohta jotain oikein raskasta kannettavaksi. Luulin Jumalan puhuvan minulle tuon kuvan kautta, näin siinä ”merkin”, mutta todellisuudessa oli kysymys omasta mielikuvituksestani ja tavastani katsoa elämää helposti vain sen velvoittavalta kannalta. Huolestuin. Vasta viime kesänä tajusin, että monet kuormani johtuivat siitä, minkälaisen psyyken rakenteen olen saanut. Millainen psyyke, sellainen hengellisyys. Sielunrakenteemme heijastuu jumalakuvaamme ja siitä johtuu, että raskasmielisyyteen taipuva näkee helposti raskautta ja velvoitteita myös jumalasuhteessaan. Kuitenkin Jumala haluaa olla sinulle armollinen ja poistaa tällaiset mielikuvat ja vertailut toisiin ihmisiin. Toinen ihminen, joka on saanut toisenlaisen sielunrakenteen kuin sinä näkee myös hengelliset asiat toisin kuin sinä. Siksi ei kannata vertailla. Se on vapauttavaa. Ei tarvitse yrittää olla joku toinen ja yrittää elää niin kuin hän. Saat olla oma itsesi. Jumala haluaakin sanoa sinulle, että hän ei ole taakan antaja, vaan taakan kantaja. Ole armollinen itsellesi ja usko se omalla kohdallasi. Äläkä ole kuin liftari, jolla on valtava reppu selässään täynnä huolia ja murheita ja päästyäsi kyytiin pidät tuota reppua edelleen selässäsi. Ihan aiheesta Jumala kysyy, miksi tuota reppua vielä kannat, anna se minulle ja heitä takapenkille. Minä haluan olla sinulle armollinen. Katso ristille ja näet, että Jeesus on kantanut taakkasi sinun puolestasi ja sijastasi. Jes 53: ”Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha. Hänen haavojensa rinnalla me olemme parantuneet..… Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen” Silloin oma taakkasi putoaa tai ainakin olennaisesti vähenee.

Jumala tietää kaikki huolesi ja murheesi ja hänellä on niihin ratkaisu: Jeesus Kristus. Jeesus on ainoa, joka on täynnä armoa ja totuutta, Joh 1:14. Siksi vain hän voi päästää sinut kuormistasi ja siksi vain Kristuksessa voit olla armollinen itsellesi. Hän rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet. Sinua ei ole jätetty yksin huolinesi ja kuorminesi. Mutta ilman Jeesusta jäät taatusti huoliesi ja murheidesi vangiksi. Jeesus on erikoistunut kaikkeen hyvään juuri sinua kohtaan, sillä Raamattu sanoo hänestä: ”Herran Henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.” Luuk 4:18-19 Jeesus on realisti. Hän ei vähättele huoliasi, mutta tietää, että moni huoli on myös aiheeton. Hän sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä anna teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” Matt 11: 28-30. Ja: ”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” 1 Piet 5:7.

Murehtija on usein itselleen armoton, koska hän perustaa kaiken itselleen eikä osaa luottaa keneenkään toiseen. Hän ei myöskään anna itse itselleen anteeksi. Hän on kuin entinen kansanedustaja ja nyrkkeilijä Toni Halme, joka sanoi: ”Jumala armahtaa, minä en.” Mitä, jos vaihtaisit tämän toisen entisen nyrkkeilijän Pertti ”Purtsi” Purhosen sanontaan: ”Väärään
suuntaan on turha kiirehtiä”. Oikea suunta kun on, kuten Purtsi myös sanoi: ”Sinä saat olla Jumalan rakkauden maalitaulu.” Mutta uskotko sinä niin? Jos uskot, se on suuri askel armollisuuteen itseäsi kohtaan, sillä Jumalan rakkaus on maailman suurin kantovoima. Mutta jos et usko, vaan suret ja murehdit tapahtuneita joskus vuosiakin, olet armottomampi itsellesi kuin Jumala on sinulle. Miksi haluaisit sitä olla, kun Jumala on Kristuksessa jo yli 2000 vuotta sitten antanut kaikki syntisi anteeksi: ”Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan.” 2 Kor 5:19. Sinulla on tässä ja nyt lupa uskoa tämä omalla kohdallasi ja olla matkalla ikuiseen elämään, taivaaseen. ”Jeesus tuli etsimään ja pelastamaan sitä, joka on kadonnut.” Luuk 19:10

Monen huolireppu on täynnä menneiden muistelemista. Monen elämä on kuin avioparin, josta emeritus piispa Eero Huovinen kertoi. Kun he tulivat työpäivän jälkeen kotiin, he kysyivät toisiltaan ”mitä kamalaa tänään on taas tapahtunut - vai muistellaanko menneitä?” Menneen muistelu on hyödytöntä, sillä kukaan ei voi enää muuttaa menneisyyttään. Miksi siis huolehtia ja murehtia sitä? Toisaalta, miksi murehtia myös tulevaa, sillä kukaan meistä ei tiedä, mitä huominen päivä tuo tulleessaan. Jeesus kehotti meitä keskittymään tähän päivään ja elämään tänään. Purtsi ilmaisi asian näin: ”Uskalla elää!” Jos sen sijaan keskityt vain huoliisi ja murheisiisi, menetät tämän päivän ja elämä jää elämättä. Oletko silloin armollinen itsellesi? Eikö elämääsi pitäisi kuulua myös paljon muuta, kuten iloa, naurua ja vapautta, rakkautta, ystäviä jne? Roomalainen valtiomies Seneca sanoi: ”Suurin este todelliselle elämälle on odottaa huomista, mutta menettää tämä päivä”. Ja mitä se hyödyttää? Huolestumalla ja murehtimalla kuluu vain valtavasti energiaa.

En väitä, että tämä on helppoa, mutta turhasta huolehtimisesta voi oppia ulos. Jeesuksen kanssa. Saa opetella luottamaan. Pyhän Hengen voimassa. Kysymys ei niinkään ole siitä, millaiset olosuhteet sinulla on. Kysymys on ennen kaikkea asenteestasi, siitä, miten suhtaudut elämään ja asioihin. Moni suurissa vaikeuksissa elävä osaa tänään iloita vaikeuksiensa keskellä, kun taas moni, jonka elämässä kaikki on hyvin ja järjestyksessä, voi huolestua ja murehtia jostain pienestä aivan valtavasti. Näin elämä jää helposti elämättä. Siihen todellisuuteen on järkyttävää herätä silloin, kun joudumme luopumaan tästä elämästä. Jumala haluaa olla sinulle armollinen ja että myös itse olisit sitä itsellesi. Se on mahdollista, jos olet Kristuksessa. Muuten se ei ole mahdollista. Jeesus sanoo: ”Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” Joh 8:36 (1938 käännös). Muuten ihminen on synnin orja eikä orja pysty olemaan itselleen armollinen. Anna Jeesuksen ja hänen sanansa herättää sinussa uusi luottamus (vrt. Mark 4:19-20).

3.Vähätteletkö itseäsi?

Vanha juttu kertoo amerikkalaisesta, saksalaisesta ja suomalaisesta, jotka näkivät norsun. Amerikkalainen ajatteli, miten sillä voisi tehdä rahaa, saksalainen, miten sitä voisi käyttää hyödyksi ja suomalainen mitähän se minusta ajattelee?

Oletko sinä näitä ”vain –ihmisiä”? ”Minähän olen vain tällainen”, ”eihän minusta ole”? Mutta kuka niin sanoo? Saatana ja sisimmässäsi asuva hullu vähättelijä, joka on turhentamassa Jumalan upeaa luomistyötä sinussa. Ei Jumala luonut sinua ”vain –ihmiseksi”, vaan ainutlaatuiseksi ja ainutkertaiseksi ihmiseksi, Jumalan omaksi kuvaksi, josta Jeesus on verellään maksanut valtavan hinnan. Itsesi vähättely on tosiasiassa itsesi vihaamista, sillä kiellät itseltäsi sen todellisuuden, jonka Jumala on sinut tarkoittanut. Tähän todellisuuteen kuuluu, että Jumala on antanut jokaiselle omat kykynsä, lahjansa ja persoonallisuuden, joita käyttää iloksi Jumalalle, toisille ja itselleen. Se, joka ei elä tämän todellisuuden mukaan kaventaa elämäänsä. Hän ei näe niitä mahdollisuuksia, joita on tarjolla ja jotka Jumala on antanut joka päivä elämämme varrelle. Minulla on hyvä ystävä Kaitsu, joka sanoi minulle kerran: ”Hannu, voit elää köyhää elämää, jos tahdot, mutta Kristus haluaisi antaa sinulle rikkaan elämän:” On armotonta kieltää se itseltään. Paavali ei tehnyt niin. Hän kirjoitti: ”Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen.” Fil 3:7-8. Hän eli Kristukselle ja Kristuksessa. Se merkitsi elämää isolla E:llä. Pastori kirjailija Owe Wikström kirjoitti: ”Kristusta ei voi seurata, jos ei osoita rakkautta ja kunnioitusta lähimmässä ympäristössä eläviä ihmisiä kohtaan.” Purtsi sanoi: ”Kun kohtasin Kristuksen jouduin luopumaan kaikesta. Jouduin luopumaan koko kurjuudestani!” Hän sisäisti armon ja tunsi Armahtajan ja siksi hän saattoi olla itselleen armollinen.

Jeesus tuntee sinun syvimmät tarpeesi ja toiveesi paremmin kuin kukaan muu. Siksi vain Kristuksessa sinä voit olla itsellesi armollinen ja olla vähättelemättä itseäsi. Hänessä voit nähdä itsesi arvokkaana ja rakastettuna ja olla tekemässä todellisia löytöjä . Kristuksessa on elämä. Ilman Kristusta ei ole elämää, 1 Joh 5:12. Ilman Kristusta elävä ihminen ei todellisuudessa rakasta, vaan vihaa itseään: hän menettää elämänsä tässä elämässä ja tulevassa ikuisen elämän. Suo siksi itsellesi arvokas elämä ja arvokas kuolema - Kristuksessa. Jos et tiedä, miten päästä alkuun, tunnusta syntisi Jeesukselle ja pyydä häntä armahtamaan sinua. Tee se heti. Publikaani sanoi temppelissä ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen:” Ja Jeesus sanoi, että hän meni kotiinsa Jumalalle kelvollisena.

Kun pohdit elämääsi, mieti, minkälainen jumalakuva sinulla on. Vain uskomalla armolliseen Jumalaan voit olla armollinen itsellesi, sillä armoa ei ole missään muualla. Silloin voit ajatella kuten Luther, että Jumala on se, jolta sinulla on oikeus odottaa kaikkea hyvää. Mutta jos jumalakuvasi on ankara, ajattelet ehkä, että Jumala on se, jolta sinulla on oikeus odottaa kaikkea pahaa. Virren sanat ”Ain Isä rakkahasti vaalii luotujaan” muuttuu helposti sanoihin ”Ain Isä raskahasti vaanii luotujaan.”

Rakas ystävä, mieti näitä ja itseäsi. Pysähdy hetkeksi miettimään ja inventoimaan, minkälainen sinun elämäsi oikein on ja miten sinä suhtaudut itseesi. Ennen muuta, mikä on suhteesi Jeesukseen. Kun näitä mietit, muista, että Jeesus ei tullut vaatimuslistan kanssa. Hän tuli tuomaan sinulle armon ja rakkauden. Siksi kutsun sinut tänään Jeesuksen luo, armon valtaistuimen eteen. Olemaan armollinen itsellesi. Koska vain Kristuksessa sinä voit olla armollinen itsellesi.